Maanpäällinen Tobacco Caye

Tobacco Caye ei ole iso paikka, vain kaksi hehtaaria. Pyörittiin kuitenkin hetki ympyrää, kunnes löydettiin majapaikka.

Gill´s Coven yläkerrasta.

Huone ei ollut kummoinen, mutta saatiin hyvä 225 B$ diili pelkästä huoneesta viideksi päiväksi. Yleensä asuminen sisältää kolme ateriaa (80B$/hlö), mutta me maksettiin erikseen 10B$/hlö aamiaisesta ja 15B$ päivällisestä.

Riippumattoilu oli snorklauksen ohella ykkösajanviettotapa.

Välillä siirsin riippumattoni rantaan, löydettyäni paikan, jossa kookospähkinöitä ei ollut yläpuolella. Täällä ei ole tapana käydä poimimassa kookospähkinöitä, vaan ne tippuvat, kun tippuvat aiheuttaen saaren suurimman vaaratekijän.

Näkymä riippumatosta. Rantaan saapumassa kotilon keräilijä. Kotiloita poimitaan täällä valtavasti, saaren rannat ovat täynnä kuoria. Ei ilmeisesti aivan saaren vierestä, sillä alue on rauhoitettu.

Tässä aallonmurtaja, joka on tehty kotilon kuorista. Kalastaja perkaa saalistaan ja on houkutellut paikalle kymmenen jätti stringraytä, joita näkyi rannan tuntumassa usein. Erittäin vaikuttavia varsinkin aluksi, mutta näihinkin monstereihin tottui.

Lähes koko aika saatiin olla kahdestaan yläkerrassa. Saari oli muutenkin hiljainen, lukuunottamatta aikaa, jolloin Caye Caulkerista retkiä tekevä katamaraani oli laiturissa. Yleensä nämä turistit majoittuivat teltoissa, mutta kerran mukavuutta hakeneet kolme tyyppiä valtasivat huoneet vierestämme.

Saaren ainoa kauppa ja baari. Toinenkin baari löytyi ruotsalaisomisteisesta sukellusresortista saaren eteläpäässä. Käytettiin heidän laituria useimmiten, kun menimme snorklaamaan. Divemasteri kertoi, että sukellukset maksaisivat 125USD/ kaksi sukellusta, mikä oli minulle liikaa, sillä snorkailu oli erinomaista, siitä kuitenkin lisää vasta seuraavassa päivityksessä, kun saan vedenalaisen kameran kuvat tietokoneelle.

Belizen kuuluisa Blue Hole.

Juomavettä saatiin 20 litran kierrätettävissä tonkissa (10B$/kpl). Paikalliset puhuvat tavallaan englantia myös keskenään, mutta murre on erittäin vaikeasti ymmärrettävää. Tuli mieleen kertoa tässä välissä, tuon vesifirman nimen takia (sweet water).

Päätin vaihtaa hiustyylin paikalliseksi. Kivuliasta hommaa, mutta lettien pitäisi olla niin tiukat, että kestävät kuukauden (10B$).

Äitienpäivänä saatiin kutsu juhliin, joita vietettiin saaren vanhimman äidin luona (88-vuotias). Ruoka oli erinomaista ja väki mukavaa, tunnettiin toki suurin osa jo ennalta. Meidät istutettiin kuuniapöytään, jossa istui lisäksemme saaren vanhin äiti ja englantilainen mies, joka oli purjeveneellään käymässä saarella. Mies asuu Guatemalassa ja Englannista hän lähti 21-vuotiaana, eli arviolta 40 vuotta sitten. Aluksi hän reissasi Keski-Amerikassa muutaman vuoden, jonka jälkeen perusti erilaisia yrityksiä ja viettää nyt eläkepäiviä, nauttien Guatemalan vuoristoista ja purjehtimisesta karibialla, huonomminkin voisi elämänsä viettää. Englannissa mies käy edellen n. viiden vuoden välein moikkaamassa sukulaisiaan, pitäisi kuulemma käydä useammin, sillä hänen äitinsä on jo 89-vuotias.

Kuvia ruuista ei ole, sillä kännyköiden akut olivat tyhjät (sähköä on 18-22). Pistetään siis pari normaalia päivälliskuvaa

Tässä kotiloa.

Ja tässä hummeria. Nämä, kuten suurimman osan äitienpäiväateriasta kokkasi Margaret, joka on pitänyt meistä erittäin hyvää huolta.

Mitäs vielä.

Tässä saaren varsinainen nuotiopaikka, jossa ei nähty kertaakaan tulia, roskia sen sijaan poltettiin lähes joka päivä jossain päin.

Melkein unohtui mainita, että täällä on wifi. Salasanan sai tuosta keltaisesta kopista ja se kustansi 5B$/laite koko täällä oloajaksi. Ollaan siis pystytty seuraamaan leijonien otteita melko pahasti pätkivällä striimillä.

Singnaali yltää juuri ja juuri parvekkeellemme. Välillä paremmin, välillä huonommin...

Seuraavassa päivityksessä vedenalaisesta maailmasta.