Bahla

Palvelumestari työssään. Vihdoinkin, ajateltiin silloin. Muscatin lähellä oli sähkökatkos, joten piti käydä useammalta asemalta kyselemässä onnistuuko tankkaus. Ruuhkaiselle moottoritielle liittyminen, lyhyeltä kiihdytyskaistalta, ei ollut herkkua. Nopeutta autoilla oli 100-180km/h. Nopeusrajoitus moottoriteillä on 120km/h, rekoilla 100 km/h. Bensa 0,45€/litra

Hamppariaterialla. Minnan vegeburgerin pihvi muistutti niin paljon lihaa, että minä söin sen. Täällä tavattiin paikallinen mies, joka oli syömässä bangladesilaisen työntekijänsä kanssa. Bangladesilaisia työläisiä on Omanissa paljon. Mies maksoi lopulta meidänkin ateriamme ja tarjosi arabikahvia (maustettu kaardemummalla) autollaan. Oikein mukava mies, joka oli vasta käynyt Yemenissä, kuulemma paljon surullisia ihmisiä siellä. Mies oli muutenkin maailmaa nähnyt. Kerrottuamme, että menemme Sri Lankaan hän kertoi, ettei pitänyt siitä maasta, eikä Nepalista. Intiassa hän viihtyi. Jenkkilään hän oli kerran purjehtinut ja aiheuttanut ihmetystä käsin syönnillä, ihmiset olivat ottaneet kuvia. Nyt mies oli menossa aavikolle ja kutsui meidätkin mukaansa. Meidän pikkumazdalla hänen seuraamisensa aavikolle ei kuulostanut loistoidealta, joten kieltäydyttiin kohteliaasti, vaikka muuten idea kuulostikin kivalta.

Nizwassa käväistiin isossa ostoskeskuksessa. Tässä pukeutumis- ja käytösohjeet. Aukioloajoista huomaa milloin täällä on viikonloppu, (to-la) perjantai on pyhäpäivä.

Erilaisia maustesekoituksia: fish masala, kabseh, bbq, seven, kofta, madras curry...

Suomalainen ja ruotsalainen nätisti vierekkäin.

Minnan perinteinen lakunetsintä loppui lyhyeen. Pussi jäi kuitenkin hyllyyn, kun reissu on niin alussa. Saavat omanilaiset herkutella.

Myös keilarata ja biljardisali löytyi

Shukran, Lähi-Idän oma plussapiste.

Bahla Hotel Apartmentsista saatiin mukava huone (25r/62€/yö sis. buffet aamiainen)

Ylimmästä kerroksesta, omalla parvekkeella.

Saatuamme rinkat huoneeseen, lähdettiin käymään Bahlan keskustassa. Linna oli kiinni ja tori hiljainen.

Hetken tuumaustauon jälkeen päätettiin lähteä Tanufin raunioille muutaman kymmenen kilometrin päähän.

"Onhan nämä kivoja, ettei tarvi hullun liikenteen sekaan mennä, mutta mitenkäs käärmetilanne?"

Tanufin aavekaupunki on syntynyt öljyn takia. Ihmiset pakenivat täältä 1950-luvulla, kun britit pommittivat Imaamin joukkoja. Täällä hallitsi tuohon aikaan Imaami ja alueen pääkaupunki oli Niswa. Alue ei ollut täysin itsenäinen, vaan osa Muscatin ja Omanin sulttaanikuntaa. Poliittiset erimielisyydet kuitenkin alkoivat/kärjistyivät, alueelta löydetyn öljyn takia. Muscatin puolelle liittyivät britit, jotka lopulta voittivat tämän Jebel Akhdarin sodan.

Tuossa on joki. Ilmeisimmin nyt on kuiva kausi. Kuvan autossa on valot päällä jo hämärällä. Kaikki eivät käytä edes pimeällä...