Muscat

Matkalla nähtiin kyltti paikkaan nimeltä Fins, jonne piti tietenkin poiketa. Periltä löydettiin hiljainen kalastajakylä, jossa juotiin kahvit.

Täällä ei enää varoiteltu kameleista vaan vuohista. Koko reissulla vain yksi meinasi jäädä alle.

Kuten edellisestä kuvasta Omanin kävijät huomasivat, seuraava pysähdys oli Bammahin sinkhole.

Kävin maistamassa vettä ja se oli suolaista. Täältä on siis yhteys mereen, joka on muutaman sadan metrin päässä. Tänne tehdään sukelluksia, liekkö kukaan vielä löytänyt yhteysluolaa. Omanissa tulisi pukeutua kunnioittavasti ja bikinit eivät välttämättä ole sitä. Palattuamme ylös nähtiin, kuinka yksi paikallinen perhe katseli alas ja kääntyi portaitten yläpäästä pois.

Muscatin/Mutrahin/Ruwin suurkaupunkiin saapuminen kävi melko helposti navigaattorin kanssa, vaikka liikennettä oli ihan riittävästi. Enpä ole ennen miljoonakaupungissa ajellut.

Parkkeerasimme auton Mutrah cornichen varrelle ja lähdimme kävelemään pitkin kaunista kävelykatua, joka taitaa olla Omanin ykkösturistialue. Ensimmäistä kertaa jouduimme maksamaan parkkeeraamisesta. Tungin automaattiin kaikki kolikot mitä oli kertynyt (kai pari euroa), jolla sai parkkiaikaa 1,5 tuntia.

Hop on Hop off Muscat.

Hetken käveltyämme sisäänheittäjä sai houkuteltua meidät syömään. Erittäin hyvä idea laittaa mangomehun päälle hieman jäätelöä. Kebabinsyönnin jälkeen hieman mangosta makua saanut jäätelö toimi oivallisena jälkiruokana. Hintaa en enää tarkalleen muista, mutta yllättäen aika samansuuntainen, kuin aiemmissakin paikoissa.

Turistimyymälästä tarttui mukaan hattu. Ei valkoisen arabipuvun pitämisestäkään olisi mitään haittaa, turistina. Ulkomaalaisilta työläisiltä (bangladesilaisilta) puvun käyttö on kielletty, koska he saattaisivat sotkea sen ja ehkä rähistä se päällä. Tästä tulisi huonoa mainetta omanilaisille. Näin kertoi Obeid aavikolla.

Omanin sulttaani on yksi maailman rikkaimmista hallitsijoista. Tuo loistojahti (Fulk al Salamah) on hänen toiseksi pisin laivansa ja toimii tukialuksena hieman pidemmälle Al Saidille. Molemmat alukset löytyvät maailman övereimmät yksityisjahdit top kympistä.

Mutrah Souq. Olimme iltapäivällä liikenteessä, joten suurin osa paikoista oli kiinni. Minna sai silti Aladdin fiiliksiä.

Sulttaanin palatsille ajattelimme ensin kävellä, mutta parkkiaika ei olisi riittänyt. Siirsimmekin auton kansallismuseon ilmaisille parkkipaikoille. Museossa emme käyneet, sillä se oli juuri menossa kiinni.

Nätti portti. Suomessakin voisi vaikkapa moottoriteiden ramppeja hieman koristella.

Omanin sulttaanin upea palatsi (Al Alam). Saa nähdä onko tämä jonain päivänä turistinähtävyys, jota voi ihailla myös sisältä. Tämä ei tietenkään ole Sulttaanin ainut asumus, virallisia on vielä viisi lisää.

Minna nimesi tuon avaruusmunaksi. Mielenkiintoisen näköinen rakennelma. Täältä puistosta matka jatkui piknikin jälkeen lentokentälle. Matkalla tuumailtiin, että kyllä pelkässä pääkaupungissakin olisi nähtävää ainakin viikoksi, upeita puistoja, valtavia moskeijoita ja paljon muuta.

Rinkkojemme yhteispainokaan ei ylittänyt 30 kilon matkatavararajoitusta per henkilö check inissä. Toivottavasti paluumatkalla petrataan.

Arabiburgeriketjun hampparit olivat hyviä. Erikoisplussa ketsuppiPURKISTA.

Ihan kiva.

Matka jatkui kohti Sri Lankaa.

Omanista jäi erittäin hyvät fiilikset ja pitempäänkin olisi voinut olla. Maisemien ja varsinkin ihmisten puolesta maa meni hyvin korkealle listalla. Rahaa meillä meni yhteensä noin 70€/vrk/hlö.