Kansallispuiston lipunmyyntipiste oli lähellä hotelliani, joten sinne oli helppo kävellä. Toisin, kuin suosituimmissa kansallispuistoissa, täällä lippuja ei tarvi ostaa etukäteen. Suosituimman Bandhavgarhin kansallispuiston suosituimmalle alueelle liput ovat usein viikoiksi tai kuukausiksi loppuunmyytyjä. Ihan hyvä, että rajoittavat jeeppien määrää, toisin kuin esimerkiksi Sri Lankassa.
Tein yhteensä kaksi safaria. Ensimmäinen iltapäiväsafari kustansi 620r (8€), sillä jeeppi oli täynnä (6hlö). Aamulla jakamassa oli vain vanhempi intialainen pariskunta, joten tuolloin hinnaksi tuli 13€. Intialaiset ja ulkomaalaiset maksavat täällä saman verran. Yritin myös toiselle iltapäiväsafarille, mutta kun ketään ei tullut jakamaan, päätin jättää sen väliin.
Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, joten investoin muutaman euron hienoon lakkiin.
Lipunmyyntipisteen vieressä oli pieni museo, jossa kerrottiin Pannan historiasta. Tämä oli ennen hallitsijan yksityistä metsästysmaata. Kuvat ovat 1950-luvulta. Hallitsijalla ja hänen jälkikasvullaan oli sihti kohdallaan ja järkeä sen verran vähän, että kaikki tiikerit tapettiin alueelta. Nykyään täällä elää reilun 30 yksilön populaatio, jotka on siirretty muista kansallispuistoista. Metsästäminen on nykypäivänä kaikilta kiellettyä.
Tiikerien raidat ovat suojaväristys. Toisin kuin ihmiset, peurat eivät näe värejä.
Ensimmäistä kertaa porteista sisään. Ensimmäisellä safarilla jeeppiä oli jakamassa Delhiläinen kaveriporukka.
Apinoita näkyi paljon.
Kiveksi naamioitunut lintu.
Valkotäpläpeura, joita näkyi kaikkialla.
Harvinaisempi antilooppi.
Yleisin peura oli tällainen isokorva.
Miehet rakentamassa tarkkailukojua.
Tämä lammikko on kuulemma tiikerien suosiossa. Ajoimmekin tänne päivän hämärtyessä. Autoja tuli ja meni ja kuulumisia vaihdettiin äänekkäästi. Hieman tuli mietittyä oppaiden ammattitaitoa. Elleivät tiikerit ole 100% kesyjä, ne eivät taatusti tule lähellekkään tätä mölyävää ruuhkaa. Hukattiin paras bongausaika täällä. Koska safarit keskittyvät 90 prosenttisesti tiikereiden bongaukseen, safari ilman tiikeriä on pettymys.
Riikinkukko
Seuraavana aamuna oltiin huomattavasti järkevämmällä bongauspaikalla. Tänne päädyttiin, kun vastaan tuli vauhdilla monen jeepin kolonna. Kuski käänsi auton nähtyään vastaantulevat autot ja lähti kaahaamaan takaisin päin kolonnan kärjessä. 20km/h nopeusrajoitusta ei katsottu tarpeelliseksi noudattaa. Opas kertoi, että joku on varmasti nähnyt jossain tiikerin, kun kaikilla on noin kova kiire. Sellainen olikin havaittu, mutta me emme sitä enää nähneet. Emme koko reissulla. Turistialueella majailee 7 tiikeriä, lisäksi on mahdollista nähdä leopardeja ja karhuja. Nyt ei kylläkään ole karhusesonki. Kissaeläintenkin osalta olin vähän huonoon aikaan liikkeellä. Nyt on niin kuuma, että tiikereitä ei huvita turhan päiten liikkua.
Kun oikein zoomailin, löysin joesta krokotiilin.
Villisikoja.
luonnonevästauko. Ihan hyviä marjoja.
Toinen kroko.
Panna tuli nähtyä, mutta tiikeri jäi näkemäti.
Läntisen ryhmän temppelialue oli aidattu ja sinne piti ulkomaalaisen ostaa 500r/6,5€ lippu.
Ensimmäisenä oli vuorossa Lakshmanan temppeli, joka on rakennettu 930-950. 
Muutamia kuvia temppelin korokkeesta.
Jokaisessa temppelissä oli melko yksinkertainen alttari.
Temppelien ulkopinta oli kaiverrettu täyteen taidokkaita yksityiskohtia.
Kurre otti rennosti.
Kandariya Mahadeva temppeli.
Jännä patsas pienemmässä temppelissä.
Pyhä lehmä.
Läntisen alueen viimeinen temppeli. Seuraavana päivänä kävelin itään katselemaan lähes ilmaisia temppeleitä (0,5€).
Shantinathin temppeli taisi olla nudistimunkkien paikka.
Itäiset temppelit olivat vähemmän irstaita, kuin läntinen alue.
Onnellinen possu
