Kiinan tasavaltaan

Maripipiltä Biliranille päästiin taas taksiveneellä, jonka saksalaisfilippiiniläinen pariskunta jakoi kanssamme. Navaliin kolmipyöräisellä ja Navalista Taclobaniin luulimme pääsevämme bussilla, toisin kävi.

Ei ollut vielä edes keskipäivä ja seuraava bussi olisi mennyt vasta kolmelta. Päätettiinkin mennä minibussilla, muutoin olisimme perillä vasta pimeällä. Alkuun ajateltiin jopa antaa kuskille tippiä, ajeli niin rauhallisesti. Biliranista päästyään kuski painoi kuitenkin kaasun pohjaan ja alkoi ohitella täysin sekopäisesti, kuten minibussikuskeilla on tapana. Ohituksissa ei ollut mitään järkeä, sillä pian taas pysähdyttiin ja saatiin kaahata pimeässä mutkassa uudestaan ohi samoista kuorma-autoista. Perille kuitenkin päästiin. Vähän mietitytti kuskin rintapielessä ollut slogan, turvallisuutenne on meille tärkeää.

Taclobanissa oltiin päätetty olla yksi yö, vaikka lento lähti vasta kuudelta illalla, mikä olisi tarjonnut mahdollisuuden tulla suoraan Maripipiltä lennolle. Kyytien kestot ovat kuitenkin arvaamattomia ja matkuutuspäivästä olisi tulossa jokatapauksessa pitkä. Taipein hotellissa olisimme vasta kahden ja kolmen välillä yöllä.

Lonelyplanet suositteli Libro kahvilaa, jolla on käytettyjen kirjojen myymälä. Olin mielissäni, suomalaisia kirjoja oli peräti neljä. Kyysinkin mitä ne maksavat? Ei ole kaupan. No voinko vaihtaa? Ei voi, ovat vain lukemista varten. Vähän hämmentyneenä laitoin kirjan pois. Taitavat pysyä kauan koristeena.

Kukko kaupan

Cuppakahvila.

Kolmipyöräisellä lentokentälle.

Joka muistutti pientä bussiasemaa tarkkojen turvatarkastusten kera. Kahden litran vesipullo ei ollut mikään ongelma. Länsimaalaisena tuntui oudolta, sen verran pahasti nestehysteria on normalisoitunut.

Manilan lentokentällä näkyi jonkinverran hengityssuojaimia. Oltiin sellainen Minnallekin hankittu varotoimenpiteenä, sillä hänellä oli ollut kuumetta edellisenä päivänä.

Fazer oli hienosti edustettuna.

Taipeihin lennettäessä meille jaettiin terveyskortit, joissa kysyttiin onko ollut kuumetta yms koronaoireita ja onko vieraillut epidemia-alueilla. Vähän jännitti, kun kone laskeutui, sillä Minna vastasi tietenkin rehellisesti, kuumetta oli ollut, muttei muita oireita. Karanteenipisteellä ei kuitenkaan kohdattu mitään ongelmia, sillä emme olleet tulossa alueelta, jossa on koronaa. Nainen kysyi vielä erikseen olemmeko vierailleet Kiinassa, Koreassa tai Italiassa viimeisen kahden viikon aikana.

Aluksi olin suunnitellut lentokenttähotellia, mutta ne olivat kalliita ja bussit kulkevat yölläkin 40km päässä olevaan keskustaan. Oli sama mennä suoraan samaan hotelliin, jossa olisimme muutaman päivän, ruuhkaakaan ei ollut. Vauvan kanssa ei edes harkittu kunnon trävellerin vaihtoehtoa, eli parin tunnin tirsat kentällä ja aamulla hotellille.

Hotellista puuttui neljäs kerros, eikä yhdenkään huoneen numerossa ollut nelosta. Kyllä, Kiinassa ollaan. (Nelonen ääntyy samoin, kuin kuolema, siitä neloskammo).

Huoneesta ei ole kuvaa, mutta ihan kiva twinhuone. Vedenkeitin, jääkaappi ja oma kylpyhuone, ei ikkunaa. 30€/yö aamiaisella, joka vaikuttaa olevan normaalihinnalta Taiwanissa.