Ingapirca

 Linja-autoaseman ovella minulta kysyttiin taas rokotuskorttia ja kaivoin esiin jo hieman rispaantuneen A4:sen. Nainen sanoi, että minulla on vain kaksi rokotusta, pitäisi olla kolme. Selitin, että kyllä kaksi riittää ja näin totesi nainenkin lopulta. 

Ecuador on suunnilleen Suomen rokotustahdissa, enkä löytänyt googlettamalla mitään mainintaa rajoituksista ilman kolmatta rokotusta (onneksi), joten ehkä tämä oli jonkinlainen väärinkäsitys. 

Bussi lähti lähes heti ja puolessa tunnissa olin Ingapircassa. Kylältä oli pieni kävely itse raunioille. Tutustuttuani museoon oli aika lähteä portille ja opastetulle kierrokselle (2$). Mukana oli todennäköisesti paikallinen pariskunta, meksikolainen nainen ja minä. Hetki odotettiin, että sade loppuu ja lähdettiin liikkeelle.

Opas selitti ensin espanjaksi perustietoja ja lähdettiin liikkeelle. Kysyin voisiko hän kertoa jotain myös englanniksi. Kävellessä hän kertoi samat hyvällä englannilla. Paikka on kahden kulttuurin juhla-alue. Alunperin täällä oli canareita, inkat valloittivat alueen 1500-luvun alussa, mutta valtakausi jäi vain 30 vuoden pituiseksi. Inkojen valtakunta tuhotui sisällissotaan ja espanjalaisten saapumiseen. Ingapirca tarkoittaa inkojen muuria. 

Jatkossa opas selitti kaiken espanjaksi ja englanniksi. Etualalla canareiden pyöreitä muotoja ja taustalla inkojen neliskulmaisia. Canarit palvoivat kuuta ja inkat aurinkoa.

Kauniita kukkiakin näkyi.

Tämä kasvi, jonka nimi ei nyt millään tule päähän, oli tärkeä lääkinnällisesti ja siitä rakennettiin myös taloihin katot.

Täällä opas kysyi eikö minua palele? T-paita herätti ihmetystä. Kerroin, että Suomen kesä on suurinpiirtein tällainen. +15 ja pientä tihkusadetta. Myöhemmin opas selitti saman muille, kun nämä ihmettelivät vaatetustani.

Etualalla canarhauta.

Alue oli tosiaan kahden kulttuurin juhlapaikka. Varsinkin canarit pitivät väreistä. Näissä kuopissa juhlavärit sekoitettiin. Lähellä oli peseytymispaikkoja, joissa tuli peseytyä, ennen pyhään paikkaan menemistä. Tuli muslimit mieleen. 

Opas kertoi, että kivetyt tiet joita täällä on, kulkivat aikoinaan inkojen pääkaupunkiin Cuscoon saakka. Tästä tulivat taas roomalaiset mieleen. 

Laama ja inkojen auringontemppeli. Yleensä inkojen rakennukset ovat kulmikkaita, mutta täällä temppelistä on tehty soikea. Todennäköisesti canarien vaikutuksesta.

Inkoilla oli lähellä kuparikaivos ja sieltä oli tuotu kivet myös temppeliin.

Tarkkaa työtä

Minä ja auringonlaskun puoli. Noissa aukoissa oli aikoinaan kultaa kimaltamassa.

Koitin ottaa selfietä laaman kanssa ja se alkoi piehtaroida. 

Kierroksen päätyttyä opas kertoi, että jos meillä on aikaa, kannattaa käydä kiertämässä noin tunnin inkatrail. Minä ja meksikoilainen lähdettiin kävelemään. Yhteistä kieltä ei oikein ollut, joten retki meni hauskasti, kun yritettiin ymmärtää toisiamme. Hän tiesi The Rasmuksen ja Hanoi Rocksin, minä vähemmän meksikolaisia bändejä. 

Luonnollinen ympyrä, joka on saattanut olla inkoille kova juttu, sillä se muistuttaa kovasti aurinkoa. Reitillä oli pari muutakin isoa kiveä, jotka vaikuttivat lähinnä arkeologien mielikuvitukselta. Oli käärmekiveä ja kilpikonnakiveä.

Tässä Incaface.

Alpakka. Nämä ovat valkoisia ja laamat ruskeita, helppo tunnistaa.

Kierroksen jälkeen lähdin bussilla takaisin Canariin. Oikein hyvä päiväretki.