Istanbul

 

Reissu alkoi valtion rautateillä. Onkohan Suomen viimeinen koronarajoitus se ettei juniin myydä vieläkään nais- ja miespaikkoja, vaan yksin matkustavan täytyy varata koko hytti (tällä kertaa vain 89€). Tai ehkä on todettu, ettei sellaisia sukupuolipaikkoja ole enää nykyaikana asiallista myydä, mutta sekahytit vähän jännittää.

Neljä vuodenaikaa - Rikkaus. Hyvä kun opettivat koulussa, olisi muuten voinut jäädä huomaamati. 

Fazerin aamiainen oli viimeinen suomisafka vähään aikaan. Chiapuuro oli uusi tuttavuus, pitää tehdä kotonakin. Myös juustokakuille erityishyvä maininta. 

Check inissä ei tarvinnut näyttää kuin passi. Pegasus ongelmat alkoivat koneessa. Venattiin jostain syystä reilusti yli tunti lähtöä. Minä kuuntelin napeilla musiikkia, joten kuulin vasta myöhemmin, että joku oli aiheuttanut häiriötä. Ilmeisesti myöhästymisen syy oli silti sää. 

Saavuttiin Istanbuliin vasta kymmenen minuuttia ennen Riadin koneen lähtöä, joten yllätys yllätys myöhästyin jatkolennolta.

Tämä koppi aiheutti harmaita hiuksia. Ensinnäkin toiminta oli aivan älyttömän hidasta. Toiseksi jonottaminen oli kehitysmaista tuttua avopalloilua. Tai no okei oli siinä jonon kaltainen muodostelma, mutta sivulta tunki joitain. Minä pidin laidat kiinni, mutta edempää pääsi jokunen eteen. Kun lopulta pääsin luukun lähelle näin kuinka kaaottista toiminta oli kopissa. Mitään ei tehty loppuun, välillä joku valitti hitautta ja hänen passinsa kaivettiin esiin ja taas kohta siirrettiin pinoon ja napattiin joku randompassi ja alettiin tutkia sitä tapausta. 

Kun olin jonottanut jo pari tuntia portugalilainen nainen koitti tunkea eteen, juuri ennen luukkua, oli menossa Dubaihin ja oli kiire. Selitin toisen miehen kanssa, että tässä on muut jo jonottanut tuntikausia, joten hänkin voi odottaa ja Dubaihin oli menossa moni muukin. Miehellä oli viisihenkinen perhe mukana ja nuorimmainen lapsi oli reilun vuoden ikäinen, muu perhe oli toki sivummalla ja mies hoiti valitusprosessia. Nainen yritti vielä tunkea eteen ja kehtas väittää, että minä tönin häntä.. Teki mieli sanoa, että voidaan tässä mennä vahvimman oikeudellakin, mutta minä haluaisin mielummin jonottaa sivistyneesti. Olin kuitenkin hiljaa tai ehkä vähän hymähdin.

Lopulta sain passin koppiin ja minut ja muutama muu siirrettiin sivummalle. Lopulta juuri kukaan ei saanut tältä luukulta mitään, vaan kolmen tunnin jälkeen meidät ohjattiin kansainväliseltä puolelta Turkin puolelle. Siellä homma toimi. Kunhan löysi oikean luukun sai uuden lipun helposti ja toiselta luukulta hotellisetelin. Seuraava lento Riadiin oli vasta seuraavana iltana, joten saisin aamiaisen lisäksi myös lounaan hotellilla ja tietenkin menopaluubussikyydin.

Näkymä huoneeni ikkunasta Ibis Hotel Tuzlassa

Kaksi virhettä, ensinnäkin heräsin kellolla sinänsä hyvälle aamiaiselle ja en sitten jaksanut lähteä viiden tunnin yöunilla oikein minnekkään. Sieluttoman hotellilounaankin olisi voinut jättää syömäti ja

Mennä kunnon kebabille. 

Työvarustekauppa ei liity koronaan. Näin vain yhden kaasunaamarin tuona hulluuden aikana. Toppilan supermarketissa. 

Tämä tori oli mielenkiintoisin paikka jonka löysin lyhyellä kävelyreissulla. 

Hotellilta lähtiessä huomasin salakuljettaneeni juomatölkin Helsingin ja Istanbulin turvatarkastuksista läpi käsimatkatavaroissa. 

Rakipullot jäivät hyllyyn seuraavan matkakohteen kulttuurin ja lainsäädännön vuoksi. Tapasin yhden Iranilaisen lippuhässäkän aikaan ja puhuimme hieman Iranin tilanteesta. Kumous on kuulemma lähellä. Ehkä pääsemme jälleen jonain päivänä maistelemaan Shirazin rypäleistä valmistettua viiniä. Alkoholikielto ei ole osa Iranin kulttuuria, Saudeissa se sitä on ja näin ollen sitä on siellä kohteliasta myös kunnioittaa.

Vaihtovaatteita en ollut pakannut käsimatkatavaroihin, enkä jaksanut ostaa uutta paitaa, joten kävin hajuvesiosastolla suihkauttelemassa jotain miesten hajustetta, tätä vartenhan ne on kehitetty.

Komee oli tää Istanbulin Aasian puoleinenkin kenttä.

Kastikkeessa uivaa jauhelihakebabbia Turkissa? No okei oltiin kansainvälisellä puolella.