Albert Park

Heti aamupäivästä suuntasin tietenkin radalle, vaikka mikään formulaluokka ei torstaina esiintynytkään. Täällä kisaa peräti viisi kilpaluokkaa: Porschet, Supercarsit ja formuloista ykköset, kakkoset ja kolmoset.

Kävelin kolmosportista sisään ja lähdin kävelemään rataa ympäri myötäpäivää, aivan kuten menevät autotkin.

Torstaina kaikkiin katsomoihin näytti olevan vapaa pääsy. 

Täällä pääsee monessa paikassa todella lähelle rataa.

Button Grandstand

Kuvausvarustukseksi ei kaikille riittänyt kännykkä.

Yksi aukio oli pyhitetty autoharrastajille, jotka olivat tuoneet näytille uudempaa ja vanhempaa kalustoa.

Rata-alue oli todella hieno. Lampi keskellä, paljon vihreää ja keskustan pilvenpiirtäjät taustalla.

Yleensä rataa piti nurmikkoalueilta katsella verkkoaidan läpi, mutta joistain kohdista näkyi esteettömästikin radalle

Juomahinnasto. 1€=1,65AU$

Kippis

Perhealueella oli otettu lapset hienosti huomioon, vaikka ihan Bahrainin tasolle ei päästykään. Lapset pääsivät ilmaiseksi sisään maksavan aikuisen seurassa (3-14 vuotta, ilmainen etukäteislippu vaaditaan).

Varsinkin Supercarsit ovat kova juttu ausseissa ja jo harjoituksia oli katsomassa todella moni.

Vanhojen kilpa-autojen paraati

Mersulla oli radan takaosassa oma VIP-katsomo/lounge. Vieraille oli komeita kyydityspelejä vipin edusta täynnä. Täällä näkee todellista vippikohtelua. Tuo sana on ehkä vähän kokenut inflaatiota, kun se esimerkiksi Suomen festareilla tarkoittaa usein lähinnä omaa sisäänkäyntiä, katsomoa ja erillistä bajamajakompleksia. Vipinvipit saattavat saada nakkisämpylän kylkeen.

Varikko-alueella näki kakkosten ja kolmosten toimintaa omissa varikkoteltoissa. Tuukka Taponen ei vielä ole näissä ympyröissä, mutta monta tulevaisuuden supertähteä näin lähietäisyydeltä. En toki tunnistanut ketään. 

Supercarseilla oli kiinteät pilttuut ykkösten varikon jatkeena ja tätäkin toimintaa pääsi seuraamaan todella läheltä.

Ykkösten varikkoalueelle ei tietenkään ollut mitään asiaa ja vaikka tuskin siellä kuskeja edes oli näin torstaina, aidalla oli ruuhkaa. 

Tallien ja Albert Parkin tuotteita oli paljon myynnissä. Hinnat olivat tietenkin erittäin korkeat (T-paita n. 100AUD) ja kassoilla ei ollut ruuhkaa. 

Paineilmaputsausta Porschejen varikolla.

Mestariauto. Todennäköisesti kauden päätteeksi kolmatta kertaa putkeen ja toista kertaa ansaitusti.

Viikonlopun ensimmäinen kisa oli Porschejen lähtö ja seurasin sen pääkatsomosta. Vaikka sarja ei ollut millään tavalla tuttu, niin nämä olivat erittäin viihdyttäviä. Kovaa taistelua ja paljon ulosajoja. Supercarsit pysyivät paremmin radalla, mutta taistelu oli kovaa ja yleisö eli mukana. Kovimmat suosionosoitukset sai kuitenkin trukkikuski, joka ajoi pääsuoran läpi Porschekaaosta selvittelemästä. Porschet starttasivat viikonlopun aikana yhteensä kolme kertaa ja Supercarsit neljä kertaa.

Kisan täällä on voittanut yhteensä neljä suomalaista: Bottas, Räikkönen, Häkkinen ja nuorempi Rosberg. Keken aikaan ajettiin Adelaidessa ja hän on ainoa suomalaisvoittaja siinä pitäjässä. Supercarsien jälkeen oli aika talsia takasin keskustaan. 

Matkalla näin kaupassa jotain todella outoa. Alkoholitonta viinaa. Olisi tehnyt mieli maistaa, mutta noin paljoa en ollut valmis maksamaan kokemuksesta. 

Australiaan

Balille tuloon oli kaksi syytä. Äänestäminen ja halpa lento, jonka löysin Melbourneen (150€). Indonesian viisumi oli pian umpeutumassa, joten Formulat ja kengurut tuntuivat hyvältä idealta. 

Neljän päivän Park Passikaan ei ollut suhteettoman kallis (187€). Majapaikaksi valitsin pikaisesti jo lähes täyteen varatussa Melbournessa sängyn Elizabeth hostellista (172€/5 yötä). Ostin aluksi vain nuo ja jatkoin Lembatalla pötköttelyä, en ollut varma mitä teen formuloiden jälkeen, joten en halunnut vielä varailla muuta. 

Olisi ehkä kannattanut, sillä reilu viikko myöhemmin havahduin siihen, että olen matkustamassa kristittyyn maahan juuri ennen pääsiäistä. Majapaikat olivat täynnä formuloiden jälkeenkin ja lennot kallistuneet paljon. Päätinkin istua alas ja lyödä epätyypillisesti varauksilla lukkoon koko Australian reissun.

Kauhukseni huomasin myös, että vaikka olin pikaisesti katsonut, että Elizabeth hostellilla on yli kuusi tähteä, olivat uudemmat arviot karua luettavaa. Lähes kaikki antoivat yhden tähden ja monet varoittivat, että pysy kaukana! Kodittomia narkomaaneja, huumeita, tappelua, melua, aseita ja ryöstö. Aluksi mietin, että kyllähän noiden kanssa varmaan pärjää ja asiakaskunta voi olla vähemmän pitkäaikaista kisaviikonloppuna. Mutta kun moni vielä puhui lutikoistakin, päätin laittaa pyynnön peruutuksesta. Sain Agodalta vastauksen, että majapaikka hyvittää 111€ ja pitää loput peruutusmaksuna. Hyväksyin tämän ja varasin kehutusta Space hotellista dormisängyn viideksi yöksi huimaan 412 euron hintaan, vähän hirvitti... 

Lisäksi ostin 400 eurolla lipun Melbournesta Jakartaan. Tekisin Formuloiden jälkeen 5 päivän roadtripin (autovuokra 254,45€)  ja lentäisin Cairnsin sijaan takaisin lompakkoystävällisempään K-Aasiaan. Täällä on muuten aika yleinen sääntö, että hostelleissa yläikäraja on 35-vuotta.

Mutta palataanpa tarinaan ja menomatkaan.

Piti ihan googlettaa uinko jäämeressä, jos uin Melbournessa. En. Tylsää. Mutta se oli jännää, etten ole ikinä ollut näin etelässä, enkä ikinä näin kaukana Suomesta. Koneessa kuulutettiin pariinkin kertaan uhkaileva varoitus, että tullaamatta jättäminen voi johtaa karkoitukseen tai vankilaan. Likaiset kengät yms täytyy ilmoittaa ja jos on kuukauden sisään ollut maatilalla, tulee sekin ilmoittaa. Mietin, että mitenhän maatila määritellään jossain Lembatan kaltaisessa paikassa, jossa eläimet juoksevat vapaasti pitkin katuja. Päätin, että en ole ollut maatilalla ja aivan turhaan mukanani kantamat vaelluskengät ovat riittävän puhtaat, eikä niitä ole käytetty yli kuukauteen. Koronahömpötys on lopetettu, eikä mitään siihen liittyviä rajoituksia ole enää voimassa.

Maataloutta uhkaavista tartunnoista varoittelu jatkui terminaalissa. Lähes heti oli vastassa myös desinfiointimatto, jonka läpi piti kävellä. 

Vihreää linjaa läpi ja bussipysäkille, josta pääsi helposti keskustaan.

Jossa matka jatkui ilmaisella ratikalla melkein majapaikan ovelle. Olin vähän pelännyt, että täällä on kylmä, mutta syksyinen +16 oli ihan siedettävä lämpötila näin yöllä. Ratikassa kuulutukset hoiti Piastri.

Hotellilla maksoin ja sain avainkortin. Olin jo hississä, kun hoksasin, etten tiedä mikä punkka 6 hengen dormissa on minun. Takaisin tiskille ja hämmentynyt respa-ukko sanoi, että ihan mikä vaan mikä on vapaana... Ok oli jo aika myöhä ja muut nukkumassa, joten en viitsinyt laittaa valoja, vaan totesin kaksi punkkaa tyhjiksi, valitsin sen joka on huoneen perällä, tungin rinkan kaappiin ja lähdin etsimään ruokaa. Ympäristö näytti hyvin kiinninnäiseltä. Selasin kännykkää alakerran oleskelutilassa, kun joku ystävällinen tyyppi laittoi eteeni kebabannoksen. Hän oli saanut kaksi, eikä jaksa syödä yhtäkään. Ok kiitos vaan paljon, tuli kyllä tarpeeseen.

Tämän jälkeen ostin vielä reilulla vitosella lukon kaappin, ilman ohjeita. Respan äijällä ei ollut mitään hajua miten koodilukko toimii, mutta aika nopeasti ratkaisin koodin ja keksin miten siihen asennetaan uusi. Sitten takaisin huoneeseen.

Avasin kaapin ja koitin löytää laturin, hammasharjan ja muuta tarpeellista, kun huomasin, että valitsemassani sängyssä nukkuu joku. Ilmeisesti tässä välissä oli joku kirjautunut sisään ja valinnut tuon punkan, kun en sitä tarpeeksi myllännyt, vaan heitin vain lakanat kaapista sängylle. No tungin tavarani toiseen kaappiin viimeisen vapaan eli keskimmäisen yläpunkan viereen ja aloin etsiä avainkorttiani... Olin jo luopua väsyneenä toivosta, kun hoksasin, että olin heittänyt kortin sängyn reunalle ja siinähän se oli, nukkuvan ihmisen vieressä. Kävin pesemässä hampaat ja laitoin pötkölleen. Hostellit eivät erityisemmin ole koskaan ollut mun juttu, mutta hyvä olla välillä epämukavuusalueella.

 

Crystal ja manta point

Aamulla tuntui, että pää on täynnä räkää. Mietin hetken mitä teen ja päädyin ratkaisuun jota OWD kurssilla ei taidettu opettaa. Otin tupla-annoksen flunssamixiä, joka aukaisi röörit ja lähdin Reeflexin kanssa kohti Manta Pointtia (88€/2 sukellusta, max 60min/noair). Tai oikeastaan Crystal bayta. Siellä on keskuksen päämaja, josta noudettiin varusteet, kahvit, vedet ja muut sukeltajat. Nyt minulla oli yksityisopas, muut asiakkaat eli 3 länkkärinaista ja yksi mies tekivät jotain tieteellistä tutkimusta ja heillä oli oma opas. Nyt heilläkin tosin oli hupisukelluspäivä. 

Vaikka tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy, että minulla on 5mm märkäpuku, päätin jättää sen pois sukelluksella. Vesi oli Mantapointilla noin 26 asteista, harkitaan asiaa uudestaan crystalilla, jossa vesi on usein lähempänä 20 astetta, eli täkäläisittäin todella kylmää. 

Mantapointilla paineltiin aluksi läpi muutamasta pienestä luolasta.

Täällä on paljon muutakin nähtävää kuin mantat, joten kerroin nähneeni mantoja paljon Komodolla. Edelleen hienoja otuksia, mutta vähän kuin kilpikonnat, hieno nähdä, muttei jokaista tarvi jäädä tuijottelemaan. Opas oli todella hyvä ja suunnitteli sukelluksen tämän mukaisesti.

Kun manta tulee lähelle tulee olla rauhassa ja tarvittaessa väistyä suoralta linjalta (ei näe kovin hyvin ihan suoraan eteen), jotta eläin näkee sukeltajat ja voi valita itse oman linjansa.

Eli ei näin. Rauhallisen sukellusryhmän läpi oli menossa manta, kun paikalle hyökkäsi mies ison kameran kanssa jahtaamaan sitä.

Rauskuja oli valtavasti, enemmän kuin koskaan missään muualla.

Riitti mantojakin

Ja muita kaloja, isot tonnikalat olivat erityisen hienoja. (30,2m/57min)

Mantapointilta ajettiin takaisin Crystal baylle. Matkalla näkyi niitä Penidan kuuluisia nähtävyyksiä. 

Kelinking

Crystal bay oli nimensä mukainen. Vesi oli erittäin kirkasta ja kylmää (en viitsinyt pukea märkäpukua). Tämä on syy miksi Mola Molat vierailevat täällä. Yleensä tuo outo ja iso kala viihtyy syvällä, mutta saapuu kylmien virtauksien mukana mataleemmalle puhdistautumaan. Kalan pinta on täynnä kaikenlaisia syöpäläisiä ja riutan kalat puhdistavat sen, syöden syöpäläisiä. 

Nyt ei ole Mola kausi, mutta jostain syystä niitä on näkynyt lähes joka päivä. Ei kuitenkaan tänään. Pyörittiin noin 25 metrissä parhailla paikoilla niin kauan, kuin deco-aika antoi myöten. 

Jopa vähän liian rajoille, sillä jouduttiin tulemaan kymmeneen metriin aika nopeaa ja loppuosa sukelluksesta ei ollut niin rento.

Opas löysi merihevosen, joten jotain erikoista tuli nähtyä tälläkin sukelluksella. Nämäkin tykkäävät viileämmistä vesistä. 

Upea käärme tuli safetystopilla haukkaamaan happea. (28,7m/50min) Hyvä sukellus, vaikka Mola Molaa ei näkynytkään.

Crystal bayn ranta oli valokuvaajien suosiossa. 

Tänne olisi voinut tulla viettämään päivää, mutta nyt päätin lähteä pääsaarelle lepäämään. Nusa Penida vaikutti kivalta lomasaarelta. Nättejä rantoja, paljon luontoa ja  resortteja, sekä hyviä mahdollisuuksia ottaa kuvia, joilla saa kaverit kateellisiksi. 

Pikavene. Edessäni istui pariskunta, joita ensin ajattelin venäläisiksi, joita täällä on valtavasti. Sitten huomasin, että naisen kynnet oli lakattu Ukrainan väreihin, joten ehkä he sittenkin olivat ukrainalaisia. Mikähän on veljeskansojen ihmisillä fiilis majailla samoilla mestoilla näinä päivinä? Toki taitaa olla paljon pakolaisia molemmista maasta, joten sodan kannatus lienee vähäistä molemmin puolin.

Uusi veneterminaali Sanurilla.

Nusa Penidan pohjoisriutta

 

Lähdettiin aamulla liikkeelle kohti pohjoista. Kaikki haluaa Manta pointille, joten pohjoiseen tehdään vähemmän retkiä. Nyt oli mahdollisuus valita, joten valitsin harvinaisemman ensin. Vene oli täynnä, mun ryhmään kuului intialainen pariskunta ja argentinalainen mies. 

Alustuksessa vähän ihmettelin, että sukellukset rajoitetaan max 45 minuuttiin. Vähän outoa, mutta tämä oli firman käytäntö. Nyt ei olisi kyllä kauempaa sukellettu muutenkaan. Intialaisella AOWD naisella oli paljon ongelmia maskin kanssa, jonka hän oli juuri ostanut ja vaikkei se oikein sopinut hänen naamalleen tai alkupoltto oli jäänyt tekemättä, tai vähän molempia, niin sillä mentiin molemmat sukellukset ja kulutettiin valtavasti ilmaa maskia puhdistaessa ja siihen liittyvässä säätämisessä, vaikka veneestä olisi toinenkin maski löytynyt.

Rehellisesti sanottuna eka kohde Sental oli vähän tylsä. 26,7m/46min.

Nudi. Niitä näkyi muutamia.

Emperor angelfish.

Toinen sukellus oli SD pointille, jossa vähän virtasi ja kaloja oli paljon. Erittäin mukava sukellus. 24m/44min. 

Kolmas sukellus oli Toyapakehille ja nyt mukana oli enää argentinalainen. Meillä molemmilla oli ollut kivasti ilmaa jäljellä edellisillä sukelluksilla ja divemasterinkin mukaan rajoitus on vähän typerä, mutta firman käytäntö. Nyt voitaisiin mennä lähemmäs tuntia, hänellä tai venemiehellä ei ole kiirettä ja muita ei ollut veneessä. 

Moreena

Siisti nudi

Ja vielä kilppari loppuun. Toinen mesta oli selkeesti päivän paras. 29,4m/54min.

Sukelluksen jälkeen kerroin vaihtavani firmaa seuraavalle päivälle ja divemaster kehotti perustelemaan asiaa pomolle, hänkin ymmärtää, että kokeneemmat sukeltajat eivät pidä rajoituksesta ja palaute voi auttaa tulevaisuudessa. 

No näin tein ja pomo selitti asiaa logistisilla syillä yms ja kutsui argentinalaiselle illalliselle.

Uulalaa. Tietenkin menin. 13€ grillibuffet toimi. Olin vähän etuajassa, joten alku meni argentiinalaisten kanssa henggaillessa ja pöydässä tutustuin kahteen hollantilaiseen naiseen, jotka olivat ekalla reppureissulla ja suorittamassa OWD:ta. Heidän kanssa jutellessa huomasin kuulevani oikealta puolelta suomalaista puhetta. Singaporelainen vaihto-oppilas ja hänen suomalainen ystävättärensä. Sattumalta istuttiin vierekkäin. Oli pakko kysyä englanniksi mistä ovat ja vastata sitten, että Im from Oulu. Nopeasti hoksasivat ja heti tuli pieni syytös salakuuntelusta, minkä tietenkin kielsin täysin. 

Taidettiin olla viimeiset viisi kun huomattiin, että tätä paikkaa taidetaan alkaa sulkea ja lähdettiin pois. Ok sukellukset ja oikein hauska ilta.

PS. Kolme sukellusta sisältäen varusteet, lounaan yms kokonaisuudessa 113€.