Gua Musang

Eilen illalla mietin kauan kummalla lähden junalla vai bussilla. Junaa mainostetaan viidakkojunana, joka menee viidakon läpi ja matkalla näkee paikallista elämää. Junan miinuspuolena oli lähtöaika (04.15) ja se, että rautatieasemalle oli 5km, taksi olisi maksanut 25r. Päätinkin lähteä bussilla, onhan noita vähemmän mainostettuja viidakkojunia nähty, joten ei tähän pakko ole päästä. Päämääränä oli Jerantut, josta pääsee Taman Negaran kansallispuistoon. Bussilla pääsi suoraan Gua Musangiin (15r), jossa bussia piti kuulemma vaihtaa. Päästyäni tänne viideltä, sain kuulla ettei busseja enää mene, lähdin siis etsimään majapaikkaa. Ensimmäinen paikka, halvin huone 150r, toisessa 50r, 3. 70r, 4. 50r 5. 90r. Hieman kalliinpaa mihin olen tottunut. Rinkka alkoi painaa joten menin syömään. Ruokapaikassa ei puhuttu englantia, mutta näytin, että haluan samaa mitä eräällä toisella herralla oli. Tyttö kysyi teetä vai kahvia, pyysin teetä, joka tuotiin minulle lähes heti. Odoteltuani n. 15 minuuttia aloin ymmärtää, ettei tilaus ollut mennyt perille. En halunnut hämmentää enempää, joten maksoin teen ja lähdin rautatieasemalle katsomaan aikatauluja. Sama päivittäinen viidakkojuna joka lähtee 4.15 Kota Bharusta pysähtyisi täällä 9.30. Päätinkin jatkaa loppumatkan Jerantutiin junalla, jolla minun pitäisi ehtiä veneeseen, jolla pääsee Kuala Tahaniin, Taman Negaran suosituinpaan retkeilykeskukseen, joka on keskellä sademetsää. Aluksi oli tarkoitus mennä johonkin hiljaisempaan keskukseen, mutta tällä kokemuksella, yksin ja ilman varusteita päätin tutustua viidakkoon todennäköisesti helpoimmasta paikasta. Nyt on sadekausi, joten ei niitä muita turisteja jonoiksi asti pitäisi olla.

Rautatieaseman jälkeen lähdin kokeilemaan uudestaan syömistä. Tässä paikassa oli ruoan kuvia seinällä, joten valkkasin Patrikin. Annoksessa oli mustekalaa, maksaa ja lihaa, joka vaikutti kanalta, joten ruoka ei ilmeisesti ollut saanut nimeään edellisestä travellerista... Syöpöttelyn jälkeen kävelin lähimmälle 50r hotellille, nyt hinta olikin 40r, mutta huoneen betonilattia näytti sotkuiselta, kuten myös seinä ja vessa oli ulkopuolella, joten päätin jatkaa ensimmäiseen 50r paikkaan, jossa tiesin huoneiden olevan paljon paremman näköisiä. Huone olisi ollut ok, jos se olisi maksanut 20r, mutta 40r oli aivan liikaa. Kävellessäni takaisin toiseen päähän kaupunkia onnistuin taittamaan nilkkani ja kaaduin rinkka selässä nurmikolle. Ensimmäinen ajatus oli, että se siitä, huomenna matka jatkuu Kuala Lumpuriin. Hetken istuttuani jalka oli kuitenkin kävelykunnossa. päästyäni hotellille minulle sanottiin, että paikka on täynnä. Kävellessäni jo alas portaita mies käveli perääni ja sanoi, että 45r huoneita kyllä löytyisi, pesuhuone ulkopuolella. Olin vähän yllättynyt, sillä edellisellä kerralla minulle oli vakuutettu, että 50r huoneet olivat halvimpia mitä heillä on. 45r huone näytti hyvältä, joten otin sen, ilmastointikin löytyy. Tämä on tähän mennessä kallein huone missä olen K-Aasiassa yöpynyt, toivottavasti ennätys menee rikki seuraavan kerran vasta Macaossa. Nyt käytyäni suihkussa nilkka tuntuu aralta, joten saa nähdä mitä teen huomenna, jos nilkka on kovasti kävelyarka suuntaan Kuala Lumpuriin, mutta todenäköisesti ja toivottavasti pääsen jatkamaan suunnitelman mukaan.


Bussi oli kaksikerroksinen ja kun matkan puolessavälissä etummaisten penkkejen perhe lähti, siirryin aitiopaikalle.


Tukkirekkojen näkeminen viidakossa ei koskaan tunnu hyvältä


Gua Musangin moskeija


Rautatieasema


Mun huone, telkulla ei tee mitään koska siitä näkyy vain muutama kanava ja nekin rakeisina.

edit: kävin täyttämässä vesipullon ja joku mies kysyi toimiiko telkkuni ja neuvoi, että AV on yhdistetty respan VCD-soittimeen, joten sieltä näkee leffoja, nyt näyttää pyörivän Rambo :)