Đông Hà

Savannakhetissa luin uudestaan aikataulun ja huomasin, että myös 22.00 menee paikallisbussi Dong Haihin(90k). Tarkastettuani, että siinä on päätuet, eli se ei ole samaa mallia, kuin päivällä menevät paikallisbussit rajalle, ostin lipun, siinä toivossa, että saan nukuttua yön. Odottaessa ostin hyvät in-ear-nappikuulokket rikkoutuneiden tilalle (50k).

Bussi olisi ollut hyvä, ellei sitä olisi ahdettu täyteen tavaraa (rahtiläjä alkaa puolesta välistä bussia, etuosassakin oli käytävä täynnä ja myös useimmat jalkotilat. Minä olin kiitollinen, sillä bussin säätäjä äijä huitoi minut ensimmäisenä jonon ohi sisään, että pääsi paikalle johon jalkani mahtuvat, tämän jälkeen pienemmät paikalliset änkesivät sisään tappelemaan kohtuullisista paikoista. Bussissa tietenkin poltettiin sisällä ikkunat kiinni, enkä mää oo koskaan osannut nukkua tupakansavussa, joten tuli valvottua aina rajakaupunkiin asti (toki nukkuma-asentokaan ei ollut paras mahdollinen), johon saavuimme hieman kolmen jälkeen. Bussi laitettiin parkkiin ja osa paikallisista lähti jonnekkin taloon/ravintolaan sisälle, minäkin kävin jalottelemassa ja kun palasin bussiin paikallinen vierustoverini makasi poikittain penkeillämme. En kuitenkaan herättänyt häntä vaan pistin levyksi käytävällä olleiden pahvilaatikoiden päälle, paikkaan jossa bussin säätäjä äijä oli nukkunut melkein koko matkan ajan. Olin melkein nukahtamassa, kun hän kuitenkin tuli takaisin ja näytti, että meneppä omalle paikalles. Sain nukuttua ehkä tunnin istualteen, kunnes tuli lähtö kuuden aikoihin, bussi ajoi rajalle ja kaikki lähtivät uloskirjautumisluukulle, virkailijat ottivat passit ja kertoivat, että saamme ne takaisin seitsemältä kun raja virallisesti aukeaa, myös toinen Vientianesta tullut sleepperi oli odottamassa rajan aukeamista. Useimmat paikalliset laittoivat taas 10k passin väliin valvojille, en ymmärrä edelleenkään miksi, Thaimaa/Laos rajalla kaikkien setelit palautettiin passin mukana, nyt ne näyttivät kelpaavan. Väsyneenä kylmästä täristessä kaduin oikeasti hieman (mutta vain hetken), että olin lähtenyt pohjoista kohti, vaikka päällä oli farkut ja fleecetakki palelin, lämpötila oli varmaankin vain reilussa kymmenessä asteessa, ei oo ihmisen keli... Seitsemältä alkoi vipinä armottomassa avohäröpallossa, kun passeja jaettiin takaisin, minä sain omani ensimmäisten joukossa ja suuntasin kohti Vietnamia, jossa sain ilman kyselyitä 15 päivän leiman, olihan minulle jo aiemmin myönnetty tällainen leima, joten virkailijoiden ei pitänyt tarkistaa mistään. Sain muuten alennusta Laosin viisumista Thaimaasta tullessa, kun virkailija pyysi maksua, kysyin 30$? ja hän vilkaisi passia, Finland yes. Jo silloin jäin miettimään, että eikö se oo aina ennen ollut 35$ ja tarkistettuani netistä se on 35$ suomalaisilta.

Odottaessani bussin lähtemistä vaihdoin kippini dongeiksi rahanvaihtajanaisten kanssa, ensin tarjottiin 2 kurssia, mutta muistaakseni oikea oli jotain hieman yli 2,5, joten tarjosin 2,5:ttä, tämä kelpasi, mutta nainen yritti ensin huijata ja paineli laskimeen 2,05, summa näytti liian pieneltä, joten tarkistin ja nainen jäi kiinni. Näytin, etten pitänyt tästä ja otin rahani takaisin, mutta vaihdoin ne kuitenkin hetkeä myöhemmin 2,5 kurssilla, nainen koitti edelleen huijata ja antoi vain 800kD, kun olin antanut 350kK, näytin, että lisää ja hän antoi 50kD, näytin edelleen, että lisää ja nainen antoi närkästyneenä vielä 20kD, annoin hänen pitää puuttuvan 5kD. Vaihdoin vielä 40kK samalla kurssilla toisen naisen kanssa, kun olin unohtanut nämä rahat. Tarkistin nyt kurssin netissä ja yllätyin, sillä virallinen kurssi Xe.comin mukaan on 2,426, toki molemmat valuutat ovat suljettuja (niitä ei voi vaihtaa virallisesti maan ulkopuolella), joten virallinen ja todellinen maan sisällä oleva kurssi voi olla hieman eri, joka tapauksessa olin tyytyväinen saamaani kurssiin.

Lähdettyämme liikkeelle, meidät pysäytti jonkinmatkan päästä poliisi, joka tuli vilkaisemaan sisälle ja sanoi häslärille, että ei näin, tämä levitteli hieman käsiä ja poliisin lähdettyä kävelemään takaisin pisteelleen, otti paperin ja laittoi sen siään pari seteliä ja juoksi poliisin luokse, pääsimme jatkamaan samantien matkaa, ongelma siis oli, että bussi oli täynnä tavaraa, käytännössähän bussia siis käytettiin kuorma-autona ja tuskin mitään tulleja tai vastaavaa maksettiin. Pian pysähdyimme isommalle valvontaasemalle ja katolla ollutta lastia jouduttiin purkamaan ja poliisi tutki lastia, ainakin aseman sisälle kannettiin useampi kilo sipuleita yhdestä säkistä, muuta en nähnyt. Päästyämme jatkamaan täältä, jouduimme jonkinmatkan päästä pysähtymään taas vähän pienemmälle asemalle. Tällä kertaa tehtiin perusteellisempaa tutkimista ja laatikoita ja pusseja revittiin auki. Yhdessä oli lasten farkkuja jotka selkeästi miellyttivät poliisipäälikköä, joten säkki kannettiin aseman eteen, jossa muutkin poliisit tutkivat sisältöä, en tiedä veivätkö mitään, sillä en nähnyt kunnolla, säkin omistaja (vastaavia säkkejä oli paljon, selkeästi myyntiin menossa) oli myös neuvottelemassa ja kävi välillä sisällä, en tietenkään ymmärtänyt keskustelua. Lopulta näytettiin pääsevän ratkaisuun ja vaatteet omistanut mies näytti, että kantakaa takasin, mutta poliisipäälikkö näytti, että ei. Tässä vaiheessa omistaja alkoi kävellä aika rauhattomasti ympäriinsä, näki, että sisällä kiehui isosti. Hän tuli takaisin bussiin ja näytti ilmeisesti vaimolleen kolmea erittäin vittuuntuneen näköisenä, otti ilmeisesti rahaa ja lähti aseman sisälle, tämän jälkeen säkki kannettiin sisään ja matka jatkui kovan pulinan säestyksellä.

Minut jätettiin Dongha/Hue risteykseen ja ajelin kaupunkiin 3km mopotaksilla (20kD). Hyvän huoneen sain Thuy Dien vierastalosta (140kD), ilmastointikin löytyy, mutta ensimmäisenä selvitin miten sen saa pois päältä... Vanhahko hotellin opas kertoi DMZ kierroksesta, tämän takia olin tähän kaupunkiin tullutkin, Huesta tehdään bussireissuja samoihin kohteisiin, mutta täältä saa lähes samalla rahalla oman mopo-oppaan, joka voi olla parempikin, kuin massareissun vetäjä, ainakin kierros on varmasti vapaampi ja informatiivisempi, kuin 10min/kohde ottakaa valokuva tyylillä. Opas sanoi heti, että kaikkia kohteita ei voi käydä yhtenä päivänä, bussiretket kuitenkin näin tekevät...

Aivan kuten lähes aina uudessa paikassa kävelin ensimmäisenä päivänä vain ympäriinsä.

Bongasin melkoisen kärmesviinapullon supermarketista. 50 litraa ja hinta 15 miljoonaa Dongia. Supermarketista löysin myös hienon ja laadukkaan Versacen vyön (150kD). Etsinkin torialueelta samanlaisen, sillä aina on hyvä tukea pienyrittäjää, mieluummin, kuin isoa supermarkettia, vaikka samaan hintaan päästäkseen piti hieman tinkiä, edellinen (tällä reissulla) Kuala Lumpurin Chinatownista ostamani Guccin vyö osoittaa hajoamisen merkkejä, ei tainnut olla aito...

Ensimmäinen on ihan perus tankki, mutta mikä tää toinen on? Ohjaamossa näytti olevan kaapelikela.

Herkkuja, pitkulapikkumunkkeja, erikoisempaa friteerattua hedelmäseosta ja jotain valkoisia pasteijoita, joiden sisällä oli jotain. Myyjä oli iloinen ja ystävällinen, kuten kaikki muutkin tähän mennessä, ennen olin lukenut, että täällä ollaan aika tylyjä turisteja kohtaan, ei onneksi pidä paikkaansa.

Illalla sovin vanhan oppaan kanssa, että teen ainakin yhden päivän (yli 100km) reissun DMZ:lle hänen kanssaan huomenna (400kD), todennäköisesti toisenkin, entisen jenkkien tukikohdan alueelle. Jonkin aikaa juteltuamme, osoittautui, että hän on Amerikansodan veteraani, etelän puolelta, juuri tältä alueelta, joten pitäsi olla mielenkiintoinen reissu edessä, hän lupasi esitellä esimerkiksi pohjoisen tunnelit perusteellisesti.