Pulau Ain ympäri

Vesi oli viimeisinä Ai päivinä todella matalalla aamuisin (täysikuu), joten snorklaamaan pääseminen oli hyvin vaikeaa varsinkin aution rannan puolella. Saaren kiertäminen rantoja pitkin oli sen sijaan samasta syystä mahdollista, joten päätettiin lähteä arviolta 6-8km retkelle.

Heti aluksi törmättiin vanhaan ja isoon simpukkaan.

Näitä oli matalissa lätäköissä paljon.

Vesi oli matalimmillaan 8-9 aikoihin ja alkoi nousta niin, että tässäkin olisi voinut uida lounaan jälkeen.

Jänniä koralleja/muita normaalisti vedenalla juttuja

Tällä kohtaa syveni nopeampaa ja meidän pitikin kulkea aivan kallion vieressä

Rosoisessa seinämässä juttuja

Ja vähän isompia juttuja, säpsähdin hieman tätä kolossa piileskelevää isoa rapua, kun huomasin sen seinämässä pääni vieressä.

Se ensimmäinen ranta, joka huomattiin Neiralta tullessa.

Tarviikohan tuo vuosia, vuosikymmeniä vai vuosisatoja ennen kuin tipahtaa alas?

Löydätkö pakoon pötkivän liskon?

Päiväksi lammikkoon loukkuun jääneitä kaloja. Nämä olivat yleisimpiä kaloja snorklausreissuilla.

Helppoa taivallusta

Ja retken haastavin kohta

Juttuja

Vesi on kova syömään.

Lintuja

Taustalla näkyy Pulau Rhun, eli se saari jonka hollantilaiset vaihtoivat New Amsterdamiin, eli nykyiseen Manhattaniin, jotta saivat häädettyä englantilaiset viimeiseltäkin saarelta täällä päin. Rhunilla oli tarkoitus vierailla, mutta väkeä ei ollut oikein missään vaiheessa tarpeeksi jakamaan venekustannuksia, joten jätettiin lopulta menemättä.

Tässä ollaan myös luolan suulla, josta kuului lepakon ääniä, joten mentiin vähän matkaa sisälle.

Ja siellähän niitä roikkui ja hieman myös lenteli.

Tämä kala oli loukussa hyvin pieneksi käyneessä lammikossa. Vettä oli hädin tuskin kiduksiin asti ja se oli jo hieman pinnalta kuivunut. Otinkin sen kolosta pois ja vein muutaman kymmenen metrin päässä olleeseen mereen. Iloisesti lähti uimaan syvemmälle.

Kallioita ja kalliosta kasvanut kukka.

Kuningaskalastaja?

Pelikaani? Kalastajat ovat tainneet saada tonnikalan.

Tämä kalastaja oli ollut saalistamassa ilmeisesti mustekaloja.

Tältä tutulta autiorannalta lähdimme hieman oikaisemaan polkua pitkin, sillä vesi oli noussut niin, ettei viimeisen niemen ympäri enää päässyt. Jaloissakin alkoi painaa ja pian oli jo lounasaika.

Pelto, jossa kasvaa jotain.

Taitavat olla ruusuomenia jos oikein muistan? Tämä kuva on otettu vierastaloamme vastapäätä olevan talon pihasta, antoisa aamupäiväretki päättyykin tähän.

PS.

Tässä on retkemme kartalla. 3,5 tuntia ja 6,65km.