Chengdu

Ensinnäkin Chengdu on aivan järjettömän iso, asukasluvultaan melkein Suomen kokoinen. Pandakeskusta lukuunottamatta emme löytäneet mitään sen kummempaa nähtävyyttä. Kalliilla sisäänpääsymaksulla varustettuja buddhalaisia temppeleitä olisi löytynyt muutamia, mutta niissä ei käyty.

Sichuan on kuuluisa ruostaan, tässä meidän löytömme, hotpot. Ensin kaapista valitaan tikkuja oman maun mukaan (lihaa/kasviksia/mereneläviä) ja sitten nämä tikut saadaan pöytään keittiössä käyttämisen jälkeen tässä kulhossa, ja ei kun syömään. Maustedipin saa valita öljyisen ja rouheisemman väliltä. On olemassa myös hotpotteja, joissa ruoka kypsennetään itse, tässä mallissa kypsennystä vaativat kypsennetään takahuoneessa. Ruokailun jälkeen tikut lasketaan punnitsemalla, tämä meidän ensimmäinen hotpot kustansi 35 y ruokajuomien kera. Voimme suositella, erittäin hyvää. Jotain tämän tyyppistä voisi kokeilla tehdä myös Suomessa.

Tässä kuva viimeiseltä illalta vähän erilaisemmasta hotpotista. Ensin ei meinattu saada tilattua mitään, koska ei osata vieläkään kiinaa. Muissa pöydissä näytti kuitenkin niin hyvältä, että viitoin itseni keittiöön valitsemaan, sivistynyt ihminen olisi merkinnyt lappuun mitä haluaa. Saatiin lopulta tämä erittäin herkullinen ateria, Minnan listalla tämä ruoka meni ihan sinne reissun kärkipaikoille. Tässä tosiaan valmistetaan raa'at ainekset itse erittäin tulisessa chililiemessä tai keskellä vedessä. Tämä oli hieman kalliimpaa (ruoka+3olutta 108 y), mutta ehdottomasti sen arvoista.

Tässä vaiheessa voisi kertoa ei-niin-hyvästä lauantaista. Ensinnäkin olin saanut ruokamyrkytyksen jostain ja jouduin ramppaamaan yöllä vessassa. Valvoessani sain toisaalta huudettua itselleni E7 puhelimen (nykyinen N97 mini on muuten täydellinen, mutta toimii huonosti, luotettavuus - ominaisuus jonka puhelinvalmistajat ovat jossain vaiheessa unohtaneet), eli jotain hyvää siinäkin yössä.

Aamulla sitten heräiltiin rauhassa, kun maa alkoi täristä, "äkkiä" vaatetta niskaan ja ulos. Olimme kylläkin typeriä, hitaita ja puimme liikaa, seuraavalla kerralla äkkiä vain housut jalkaan ja avojaloin ulos, muuten on sama jäädä sänkyyn. Emme itseasiassa edes ehtineet ulos, kun käytävässä tuli jo väkeä vastaan ja palasimme mekin huoneeseen. Järistyksen keskus ei onneksi ollut Chengdussa, vaan 100 km pohjoisemmassa, jossa ihmisiä on kuollut todella paljon ja kokonaisia kyliä on mennyt maan tasalle.

Lähtiessämme syömään aamiaista heitin peiton läppärin päälle, jotta mahdollinen varas ei kiireessä välttämättä huomaa läppäriä, ja kuinkas ollakkaan, huoneeseen tullessani rojahdin sängylle kyynärpää edellä, näyttö halki... Meni kuin Amerikassa pyssyostoksilla, turvaa haetaan, mutta oma tyhmyys verottaa rosvoja enemmän...

Päiväohjelmaan tulikin siis muutos ja lähdettiin katselemaan uutta läppäriä, keskustasta ei oikein löytynyt, joten päätettiin ajella high tech zonelle metrolla, nimi ainakin kertoo, että siellä voisi jotain ATK-juttuja olla.

Meidän Kimi.

Ruottalaisten Ikea.

Maseratista on pakko sanoa, että kyllä on tyylikäs auto.

Päivänvarjointegrointia on näkynyt paljon kulkuneuvoissa.

Turkisaktivismia?

Paljon ostoskeskuksia käytiin läpi ja lupaavin löydettiin viittä vaille kuusi, sulkemisaika oli kuudelta, joten piti jättää läppärinosto Xianiin, sillä meillä oli tälle illalle ostettuna junaliput. Käytiinkin hakemassa rinkat ja lähdettiin metrolla rautatieasemalle.

Rautatieasemalla emme kuitenkaan löytäneet junaamme lähtevien listasta, vaan toisesta valotaulusta, jossa oli tekstiä kiinaksi ja monia junia. Kävin tiedustelemassa asiaa infosta, jossa soitettiin jonnekkin ja saatiin sanottua englanniksi, että pitää mennä lipunostopaikkaan. No mehän mentiin, lippupaikan infossa meidät ohjattiin kakkosluukulle. Kakkosluukulla saimme rahat takaisin lipuistamme. Juna oli siis peruttu ja tässä lopputulos. Ei muuta kuin kasi jonoon, josta ostimme edelliset liput, ehkäpä saamme ostettua uudet. Hetken aikaa jonotettuamme edessämme ollut kiinalaismies neuvoi, että jos haluamme ostaa lippuja, meidän on mentävä jonoon 13 tai 14 (minulla oli palautettu rahatukku kädessä), kiitimme ja vaihdoimme jonoa.

Luukulle päästyämme mies kävi hakemassa takapöydältä naisen joka osasi englantia ja aloimme säätää, sillä ei ollut enää valmiiksi selvitettyä junaa ja kiinaksi kirjoitettua lappua, kuten ensimmäisellä kerralle. Samalle illalle emme lippuja saaneet, sillä suuri osa junista oli peruttu maanjäristyksen vuoksi (olivat myöhästyneet niin pahasti). Seuraavalle illalle oli kuitenkin hard seat -paikkoja, joten otimme tällaiset liput (112 y/kpl) ja lähdimme metrolla takaisin majapaikkaamme, jossa ei kuitenkaan ollut yhtään huonetta vapaana.

Olimme nähneet toisenkin hostellin (Dreams), joten menimme sinne, täynnä sekin, kuten oli vieressä ollut kalliimpikin hotelli. Alkoi jo huolestuttaa, kun hostellista tuli ulos mies, joka koitti neuvoa meitä Holly´s majataloon. Kerroimme, että sekin on täynnä. Mies mietti hetken ja sanoi, ettei tiedä mitään muuta halpaa tässä lähellä, mutta heillä on itseasiassa 4 hengen dormissa 3 paikkaa vapaana, dormi on kylläkin miesten dormi, mutta jos Minnaa ei haittaa he voivat muuttaa sen täksi yöksi mixdormiksi. Ei tietenkään haitannut, joten kirjauduimme sisään ja saimme yömme nukuttua todella pienessä dormihuoneessa (40 y/hlö).

Aamulla alkoi taas läppärin etsintä. Menimmekin edellispäivänä liian nopeasti kiinni menneeseen kompuutteritavarataloon ja löysimmekin pari varteenotettavaa konetta 2600 y ja 3000 y hinnalla. Näistä sain varmistettua myös sen, että niihin saisi englanninkielisen Windowsin, tämä oli monissa aikaisemmissa kaupoissa ollut ongelma.

Käytiin katselemassa myös näyttöjä ja täältä löysinkin ratkaisun. 19-tuumainen muutamia pikseleitä menettänyt näyttö vain 150 y. Tein kaupat, kun sain varmistettua, että johdot kuuluvat hintaan. Onhan tuota vähän ikävä kantaa mukana, mutta ikävä kyllä pienempiä pikkuvikaisia näyttöjä ei ollut. Suomessa voi sitten miettiä lisää tai jos tuohon läppärin saisi vaikka seuraavissa kaupungeissa vaihdettua näytön sopuhintaan.

Minimatkapöytäkoneeni. Kuva on hostellimme alakerrasta, jossa näpyttelin edellisiä päivityksiä, kun maa alkoi taas täristä. Nyt oltiin nopeita, Minnakin syöksyi torkuiltaan ilman kenkiä pihalle ensimmäisten joukossa. Kuulimme myöhemmin, että tämä oli pienempi ja lyhempi järistys, kuulemma vain viiden luokkaa ja keskus oli samassa paikassa kuin edellinenkin. Järistyksen jälkeen kokosin toimistoni ja lähdimme jo aiemmin mainitun hotpotin kautta rautatieasemalle.

Junaa ei oltu tällä kertaa peruttu, joten pääsimme jatkamaan matkaa kohti Xiania.

- -

Päivitti Siina, koska Tuukka ei pääse Kiinassa blogiin. Kommentit on edelleen hyvin tervetulleita, Tuukka saa ne sähköpostitse ja vastailee Siinan kautta.