Muinaiset moskeijat

Lauantaina lähdin Wenchin kautta kohti Bolea (2,5c+15c). Tarkoituksena nähdä vähintään vilaukselta kaikki vuosisatoja vanhat moskeijat, jotka ovat matkalla Molen kansallispuistoon.

Tässä ensimmäinen Banda Nkwantassa. Iso, kunnostettu ja komea. Ikävä kyllä väärällä puolella tietä ja autokin sattui eteen, joten kuvasta tuli hieman epäonnistunut...

Malumen moskeija oli huonommassa kunnossa, mutta kuvasta tuli parempi. Se että nämä voi nähdä autosta, kertoo, että tietä ei ole paljoa siirrelty, vaan se kulkee edelleen samoin, kuin muinaiset kauppareitit, joita ei autoilla kuljettu.

Bolessa olin yötä, tässä kylän ainoassa yöpaikassa. Näytti vähän autiolta, mutta takapihalta löysin ihmisiä ja sain huoneen 30 cedillä. (lähtiessä näkyi kylän pohjoispuolella muitakin majapaikkoja)

Kylänraitilla. Kuvasta näkyy hyvin, että harmattan, eli talvella saharasta tuleva hiekkapölykausi on päällä. Aurinkoa ei näy mikä on vaihteeksi ihan positiivista, ei ole niin kuuma. Myöskin kosteutta on vähemmän, kuin etelässä, joten ei tunnu niin hiostavalta, vaikka asteita täällä on käsittääkseni pari enemmän päivällä, yöllä on viileämpää. Toisaalta harmattanin takia maisemat ovat heikot ja nenää pöly ärsyttää. Kiva silti olla uusissa maisemissa ja voi sanoa, että myös uudessa kulttuurissa. Laskutapakin on erilainen tai enkö ole ole ennen huomannut, täällä puhutaan viidestätoista ja kolmestakymmenestä, kun tarkoitetaan puoltatoista ja kolmea.

Myös Bolessa on vanha moskeija, uuden takana. Tämä on Ghanan toiseksi vanhin ja edustaa sudanilaista tyyliä. Saapuessani oli juuri alkamassa rukoushetki, joten ostin vain pari paistettua banaania tuolta naiselta ja lähdin torille, tarkoituksena palata myöhemmin ja toivottavasti vierailla sisällä. Torilta ostin annoksen riisiä, nuudelia, salaattia ja pienen lihanpalan yhdellä cedillä, kastike oli erinomaista.

Neljän jälkeen palasin moskeijalle, olin myös vaihtanut farkut jalkaan. Yhdellä seinustalla istuskeli miehiä, jota kysyivät mitä etsin, kun kävelin moskeijan ympäri, sanoin vain ihailevani hienoa rakennusta. Pienen smalltalkin jälkeen yksi miehistä kysyi haluanko käydä sisällä, sanoin haluavani ja pikkupojat lähtivät näyttämään moskeijaa.

Katolta oli ihan kivat näkymät ja jännä paikka muutenkin, oviaukot olivat todella matalalla. Kuvaamiseen pyysin lupaa katolla, sisällä en edes kysynyt, sillä se olisi käsittääkseni ollut väärin, vaikka pikkupojilta olisikin irronnut lupa. Sisältä moskeija oli pieni, muutamia rukousmattoja lattialla ja imaamilla oma soppi muiden edessä. Kävin kiittämässä miehiä ulos lähdettyäni, rahaa ei pyydetty.

Uusi iranilaisten tuella rakennettu moskeija, yhteensä tässä kylässä on kolme moskeijaa.

Sikoja tienvarressa.

Lehmiä, sikoja ja vuohia kylän vesilammikolla, taatusti eivät ole luomua nämä.

Istuskellessani tienvarressa Busualtakin tuttua punaista mehua juoden, näin kun kaksi lasta juoksi ohi. Toinen veti perässään pussia, jossa oli tölkki, kolisi kivasti, toisella taas oli lähes täysi roskapussi perässään vedettävänä, mietin, että kyllä lapsi keksii mistä vain lelun. Kohta kun nämä olivat pari rundia heittäneet yksi itkevä lapsi alkoi juosta perässä, ilmeisesti olisi kovasti halunnut tämän toisen kaverin roskapussin. Lasten äidit tulivat tässä vaiheessa väliin ja vähän risullakin uhaten käskivät viedä roskapussin takaisin.

Löytyi grilli tästäkin kylästä, tarjolla kanaa ja helmikanaa, ostin puolikkaan helmikanan 10 cedillä, hyvää oli.

Tällä kertaa ei tarvinnut sunnuntaina etsiä kauaa aamiaispaikkaa, muslimialueella sunnuntaisinkin kauppoja on auki ja ruokaa saa. Istahdin yhteen kuppilaan ja tilasin kahvin sekä munaleivän. Juttelin muiden asiakkaiden kanssa ja kuppilaan tuli hetken päästä myös kylän päälikkö, hyvin siis ruokapaikan valitsin. Muutaman sanan vaihdoin päälikönkin kanssaa ja kun maksun aika tuli hän sanoi, että voi maksaa ruokani, ihan en ole varma miten etiketti menee tässä, mutta päädyin kiittämään kovasti, mutta maksamaan itse.

Suoria minibusseja ei ollut Larabangaan, joten matkasin ensin Sawlaan (2,5c) ja siellä hetken odoteltuani pääsin jatkamaan, kun minibussi Larabangaan täyttyi (10c). Viereeni tuli mies kahden kanan ja kukon kanssa. Eivät varmaankaan olleet teuraalle menossa vaan kanatahran perustamiseen sen verran hyvin mies niistä sylissään huolehti.

Larabangassa kävelin tuohon vihreään vierastaloon nuoren miehen opastuksella.

Ja sain tämän huoneen 10 cedillä, reikä lattiassa vessa ulkopuolella ja ämpärisuihku. Larabanga oli pienempi kylä, kuin olin ajatellut, paikan pitäjältä sain kuitenkin hyvin infoa Molesta, lähinnä maksujen osalta, siellä dormisänky kustantaa 30c, tätä olinkin koittanut sähköpostilla varata, koska käsittääkseni siellä on aika täyttä, mutta mitään vastausta en saanut. Täältä pääsee kuitenkin 6km päässä olevaan puistoon helposti pyörällä 10c/päivä tai mopolla 10c/suunta.

Seuraavaksi kävin syömässä ja päätin taas tarjota teille herkullisen kuvan sapuskasta. Pieniä kuivattuja kaloja, kastiketta ja kenteä, ihan hyvältä maistui, käsin syötiin kuten fufukin yleensä.

Sitten katsomaan viimeistä moskeijaa. Tämä on vanhin ja sijaintinsakkin takia suosituin. Netistä ja opaskirjoista voi lukea varoituksia millainen helvetti tämä kylä on opashästääjien ja rahanruinaajien takia, monesti suositellaan välttämään. Tätä nykyä tämä on muuttunut ja tämän moskeijan viereen on perustettu visitorcenter, huomasivat ilmeisesti, että ei kannata tappaa lypsävää lehmää. Visitorcentterissä maksoin 4c maksun ja nuori mies esitteli moskeijan ulkoa (sisään ei saa eimuslimi astua) ja kertoi sen tarinan. Moskeija on 600 vuotta vanha ja uskossaan vahvan soturin jumalan voimalla rakentama. Nykyään tämän kylän ihmisistä 100% (pelottava luku) on muslimeja. Koulua tänne ei ensin haluttu, koska se tekee ihmisistä kristittyjä, mutta lopulta se on tänne perustettu. En tiedä oliko tämä koulujuttu skämmi, sillä siitä puhuttiin aina välissä ja lopuksi oppaani haki vieraskirjan/lahjoituskirjan, johon kirjoitettiin kommentit, nimi, kansallisuus ja koululle lahjoitettu summa, ei siis mikään lomake vaan ihan vihko. Aika avokätisiä olivat ihmiset olleet, jos summia ei oltu kirjoitettu jälkikäteen, lähes kaikki olivat lahjoittaneet 20-100c.

Naisten sisäänkäynti ja puu, joka on istutettu paikkaan, jonne tämän moskeijan perustaja on haudattu. Puun lehtiä kerätään ja niitä käyttämällä saa pyhää voimaa, koska puu kasvaa perustajan haudasta.

Imaamin sisäänkäynti. Muut sisäänkäynnit ovat matalia, jotta pitää kumartaa jumalan edessä, kun astuu sisään. Imaamin ei tarvi, koska hän on niin vanha, kertoi opas, taitaa olla arvon tunnetta luulen minä, kyllähän osa rukoilijoistakin on yhtä vanhoja, kuin imaami.

Nyt on moskeijat nähty, seuraavaksi kansallispuistoon.