Puerto Bermúdez

Bussiasemalla oltiin sovitusti viideltä. Auto tulikin, mutta siirryimme vain tien varteen hankkimaan lisää kyytiläisiä. Tämä oli ilmeisesti kiellettyä, sillä kuuden jälkeen poliisi kiilasi auton eteen ja antoi sakot, vaikka kuski yrittikin äkkiä startata ja päästä karkuun. Sakotuksen jälkeen siirryttiin takaisin bussikatokseen, jossa kuski antoi sakkolapun lippuja myyvälle tytölle, firman piikkiin.

Seitsemän aikoihin oltiin saatu lavakin tarpeeksi täyteen ja lähdettiin liikkeelle. Tie oli ihan kohtuullisessa kunnossa ja sitä pääsivät kulkemaan jotenkuten myös henkilöautot. Jokia oli paljon, mutta kaikista pääsi helposti läpi lava-autolla, syvyyttä oli parhaimmillaan puolisen metriä. Henkilöautot joutuivat useissa paikoissa käyttämään väliaikaisiksi kyhättyjä siltoja, yksikin oli vain kaksi tukkia vierekkäin. Useilla joilla nähtiinkin auto pysähtyneenä ja miehet ulkona tutkimassa, miten sillan uskaltaisi ylittää.

Kahdentoista aikoihin oltiin perillä, eli matkassa tosiaan meni vain viisi tuntia. Mopokuski ei tiennyt Albergue Humbolttia, mutta toinen mies hoksasi minne haluamme ja sanoi kuskille español, joka oli kuskillekkin tuttu osoite. Jesus oli kotona ja tarjosi meille heti kättelyssä kahvit, muita vieraita ei ollut. Jesus on baski, joka lopetti 1980 työt autotehtaassa ja lähti reissuun, kierrettyään 15 vuotta Etelä-Amerikkaa ja kirjoitettuaan pari kirjaa, hän asettui tänne ja perusti majatalon liikekumppaninsa kanssa.

He eivät keskittyneet turisteihin, vaan opiskelijoihin, nuoriin tutkioihin. Suhteita olikin mm. Saksaan, Yhdysvaltoihin ja tietenkin Peruun. Liikekumppanin lopetettua Jesus on hiljentänyt paljon toimintaa ja täällä on enää vuosittain n. 150 vierasta, riittävästi yksinkertaiseen elämiseen, muttei liikaa, jotta elämänlaatu ei huononisi liiallisella työnteolla.

Tässä toisen kerroksen huoneemme, hinta on aina 20s/henkilö riippumatta siitä haluaako oman huoneen, vai jakaako huoneen muiden kanssa. Me saatiin tietenkin oma huone, sillä muita vieraita ei ollut. Tämä oli vähän pettymys, sillä täältä olisi ollut hyvä tehdä retkiä. Hinta on yhteensä n.150 solesia/päivä lähes riippumatta siitä montako henkeä on retkueessa. Yksin en raaski retkelle lähteä.

Odotinkin toiveikkaana seuraavana päivänä saapuvia biologian opiskelijoita, perulaista ja yhdysvaltalaista. He olivat kuitenkin pettymyksekseni tulleet tekemään töitä, eivätkä olleet kiinnostuneita, kuin pienistä pistoista lähiympäristöön. Jenkki kertoi tavoitteekseen pyydystää ansoilla 300 erakkomehiläistä, tutkia niitä ja hyvällä tuurilla löytää jopa uusi laji, sillä näitä mehiläisiä ei kukaan muu ole vielä tutkinut täällä. Uusi laji tai ainakin artikkelin saaminen läpi tiedelehteen auttaisi suunnattomasti päästä tutkijaksi yliopistoon valmistumisen jälkeen. Arvosanoilla ei kuulemma ole juurikaan väliä, vaan tällaiset saavutukset merkitsevät. Kauhisteltiin vähän jenkkilän opintokuluja, yksi vuosi osavaltion yliopistossa maksaa 24 000 dollaria ja opinnot kestävät neljä vuotta, opiskelijalla on siis pelkistä yliopistomaksuista valmistuttuaan 100 000 dollaria velkaa, jota on alettava maksaa puoli vuotta valmistumisen jälkeen. Yleensä opiskellaankin juuri velkarahalla, mutta takaaja täytyy löytyä. Tästä se, ettei köyhimmillä ole oikein mahdollisuuksia yliopistoon, elleivät he saa hankittua stipendiä, joita jaetaan hyvin vähän. Vuosien asepalvelus on yksi vaihtoehto saada ilmainen yliopistokoulutus, tämän takia Irak ja Afganistanikin olivat täynnä köyhien perheiden nuoria.

Täällä satoi paljon, joten jenkki oli huolissaan, mehiläiset eivät ole aktiivisia sateella ja hänellä on aikaa vain 28. päivään saakka.

Toisena päivänä he yrittivätkin pyydystää mehiläisiä Jesuksen kauniista puutarhasta, mutta kun sade ei tauonnut juuri lainkaan koko päivänä, pyydyksissä ei ollut yhtään mehiläistä.

Jesus taas oli huolissaan joesta, jonka korkeusero kuivimman ja kosteimman ajan välillä on yhdeksän metriä. Lähes joka vuosi vesi on tulvinut asunnolle asti, mikä ei ole haitannut sillä veden laskettua muutaman tunnin päästä, on vain siivottu ja kaikki on ollut taas hyvin.

2010 vesi kuitenkin nousi melkein toiseen kerrokseen asti, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen, tämä aiheutti jo tuhojakin. Jesus varoitteli meitä, että voimme joutua lähtemään, jos vesi vielä nousee. Huolestuttavinta oli se, että joen pinta ei laske, kuten normaalisti sateen loputtua, vaan pysyy siinä korkeudessa mihin pääsee nousemaan.

Jesus syytti tästä tulvien kasvusta maanviljelyä ja väen paljoutta. Sen jälkeen kun tiet kunnostettiin, tuhatpäinen kaupunki on paisunut ainakin viisinkertaiseksi. Kasvava väenpaljous on tarvinnut uusia viljelysmaita, joten vettä varastoivat puut on hakattu ja tilalle on tehty peltoja. Amazonian maaperä ei kuitenkaan ole rikasta, joten parin sadon jälkeen maaperä on köyhtynyt, eikä satoa enää saada, joten pelto hylätään. Sateet huuhtovat ohuen multakerroksen pois ja jäljelle jää vain tomuavaa maata.

Pari ötökkää, joita täällä riittää. Pirullisia pienenpieniä mäkäräisiä on aivan liikaa, sääskiä ei niinkään.

Korppikotkia. Muitakin lintuja on näkynyt, mutten ole kanniskellut isoa kameraa, joten enempää lintukuvia ei ole.

Yhden erikoisen ruoan olen löytänyt normaalista viiden rahan menuusta, villisikaa. Hyvin possumaista, mutta parempaa. Enemmän makua, eikä niin pehmoista, kuin normipossu.

Kolmantena aamuna päätettiin jatkaa matkaa. Retkille ei raaski lähteä ja sataa paljon. Jokikin oli jo lähellä tulvavallin reunaa. Jesukselta saatiin vihje pysähtyä Pucallpan ja Iquitoksen välillä Bretaña nimiseen paikkaan, josta voi tehdä retkiä viereiseen kansallispuistoon. Olin jo aiemmin katsellut karttaa kansallispuisto mielessä, joki nimittäin kulkee puiston reunaa ja joen varressa on kyliä. Kirjoista tai netistä ei kuitenkaan löytynyt infoa missä kannattaa pysähtyä kyselemään retkiä. Puiston toisella puolella on Lagunas, joka mainitaan myös LP:ssä ja tapaamamme ihmiset ovat kehuneet sieltä tehtyjä retkiä. Kustannuksien jakajia tuskin löytyy Bretañastakaan, mutta siellä olen valmis maksamaan jopa 150s/vrk kansallispuistoretkestä.

Pucallpaan menevää tietä on parannettu niin paljon, että jokiliikenne sinne on lopetettu. Jouduimmekin tylsästi hyppäämään minibussiin ja matkaamaan sillä viisi tuntia Pucallpaan. Matkalla oli hauskoja kylännimiä: El Dorado, Las Palmas, Bello Horizonte ja Navidad.