Yarinacocha

Pucallpa on monen sadantuhannen ihmisen iso kaupunki, joten otettiin heti kaupunkiin päästyämme tuktuk Yarinacocha-järvelle (6s). Järven suurimmassa kylässä Callaossa kesti hetken etsiä majapaikkaa, mutta lopulta löydettiin hyvä hotelli.

Yarina Plaza hotelli, oikein kaksi tähteä ja 50s huoneesta löytyy oma kylpyhuone ja ikkuna, kuten myös telkkari, jossa tavallista enemmän urheilukanavia. Sainkin katsottua sekä sunnuntain, että maanantain jenkkifutikset, luksusta olla lähes samalla aikavyöhykkeellä jenkkien kanssa.

Ranta on turistikeskittymä. Ei kuitenkaan gringoille, vaan perulaisille. Tämän huomaa parhaiten siitä, ettei täällä ole yhtään pizzeeriaa, mutta grilleissä kärisevät kalat, lihat ja jopa krokotiilit. Suurimmissa rantabaareissa on bändi ja/tai vähissä vaatteissa olevia esitanssijatyttöjä korokkeilla. Musiikki on perulaisten baareissa iso ongelma. Kaiuttimista tunnutaan ottavan kaikki irti, joten sen lisäksi, että musiikki on liian kovalla, ääni ei ole enää kovin hyvälaatuista.

Käytiin kuitenkin oluella yhdessä rannan baareista. Täältä nähtiin ensimmäiset jokidelffiinit, kaukaa mutta kuitenkin. Järvi on U:n muotoinen ja näyttää joelta. Joen osa tämä on ollutkin joskus, mutta sittemmin eristynyt vieressä kulkevasta Ucayalista.

Ceviche jälleen, mutta amazonin tapaan. Eli sitruunalla kypsytettyä kalaa ja rapua. Siitä en tiedä ovatko nämä joesta vai merestä, hyvää jokatapauksessa (10s).

Tässä taas Leche de Tigre. Jälleen raakaa kalaa, mutta sen lisäksi myös simpukkaa tai mustekalaa, mainoksessa oli simpukankuoria, mutta mustekalan oloisia nuo valkoiset jutut olivat (5s).

Oltiin nähty ostoskeskus tulomatkalla. Sellaisessa ei ole tullut oltua pitkään aikaan, joten lähdettiin käymään leffa mielessä.

Miksi nuo neljä? Tuntuiko 10 000 liikaa hatusta vedetyltä numerolta?

Leffateatterista löytyi jotain hyvin hyvin hienoa, suomalainen leffa! Muuten paikka oli pettymys, kaikki dubattu.

Ostarin miesparkki, kattoivat futista. Ei ollut kuitenkaan ihan normaalitapahtuma, vaan jonkun cupin loppuottelu, jonka ilmeisesti paikallinen seura voitti, sen verran pitkiä juhlivia autokulkueita nähtiin myöhemmin.

Kylämme keskusaukio, melko taitavasti on puut leikelty.

Tänään lähdimme rantaan tutkimaan pääsisimmekö paikallisveneellä johonkin shipibo-intiaanien kylistä. Rantaravintoloiden edusta on täynnä häsläreitä, joilta voisi ostaa koko päivän kestäviä veneretkiä (150s/hlö), ei kuitenkaan edes harkittu tätä vaihtoehtoa. Pian vene Santa Claraan eli järven toiseen päähän löytyikin (3s/hlö). Matkalla koitettiin bongailla delffiinejä, muttei harmiksemme nähty, kuin lintuja.

Vene jätti meidät pienelle rantatörmälle, jossa kuultiin kalastajilta, että kylä on 15 minuutin päässä. Kapea polku kulki välillä heinikossa, välillä lankkuja pitkin ja välillä piti kahlata melkein polvia myöten mudassa. Minna vannoi, ettei enää lähde näille reissuille, vaan pysyy anakondavapaissa kylissä. Ei sillä, että oltaisiin yhtään käärmettä nähty...

Kylässä oli yllättäen iso tie. LP:n mukaan tänne pääsee vain veneellä. Kehitys kehittyy...

Hieno maalaus tyhjän koulun seinässä. Täälläkin koululaisilla on siis joululoma. Oltiin jo kävelemässä takaisin saapumispaikkaan, kun kalastajat tulivat vastaan ja neuvoivat kävelemään 15 minuuttia toiseen suuntaan San Franciscoon, joka on isompi kylä ja josta menee veneitä säännöllisesti. Hetken käveltyämme alkoi sataa vettä, mutta onneksi paikalle sattui mopotaksi, jonka kyydissä päästiin perille kylään.

Perinteinen kuositus ja valloittajan kirkko ovat löytäneet toisensa.

San Franciscon silta. Naisella on shipibojen perinteinen asu päällä.

San Franciscon satama, jossa jouduttiin hetki odottamaan veneen lähtöä, mutta onneksi ei menty autolla, sillä matkalla nähtiin delfiini. Loistava reissu.

Hyvää joulua sinne herkullisten joulupöytien ääreen!

Me itse jätetään joulun juhliminen väliin, jos vain löydetään huomenna vene Pucallpasta Pretañaan.