Sikkimiin

Guwahati on lähinnä iso kaupunki, joten vietin täällä holin jälkeen vain pari päivää.

Vähän kuin Kuala Lumpur. Parasta intialainen ruoka ja hyvät kulkuyhteydet.

Krikettiharkat. Ykkösliigan kausi alkaa 7. huhtikuuta.

Enpä olis uskonut, että joskus lähden temppelille apinoiden takia. Tällä Umanandan temppelisaarella asustaa kuitenkin puolivillinä erittäin harvinaisia kultalangureita, joten ajattelin käydä bongaamassa sellaisen. Niille joille temppeliapinat eivät ole tuttuja, voin kertoa, että ne ovat yleensä väkivaltaisia ja varastelevia perverssejä, joita on syytä varoa. Eivät mitään söpöjä luonnonapinoita.

Mitähän jos saari ei olisi ollut "no plastic zone"...

Käveleskelin hitaasti saaren ympäri, mutta kaikki apinat taisivat olla päiväunilla. Olisi luullut, että melko iso keltainen apina olisi helppo huomata, mutta en nähnyt yhtään.

Intialaiset eivät taida olla kovin uimataitoisia ja pelkäävät vettä. Sen verran varovaisin askelin väki taivalsi tukevaa siltaa pitkin. Takaisin rantaan päästyäni kävelin museolle.

Nagalandin Kohimassa käytiin verisin tai ainakin yksi verisimmistä toisen maailmansodan taisteluista brittien ja japanilaisten (paikallisia liittolaisia molemmilla) välillä. Museon aseosasto olikin täynnä toisen maailmansodan aikaisia aseita juuri Kohimasta.

Ulkomaalaiset kolikot osiossa Superman kolikko. Vähän näyttää Kekkoselta, mutta teksi ei ole Suomea.

Flying nymphs, löydetty täältä Assamista. Noin tuhat vuotta vanhoja.

Jorhatista pääsee Majulin saarelle, joka on kuuluisa alkuperäisheimoista ja varsinkin näistä todella taitavasti tehdyistä naamioista.

Marttyyreiden osastolla oli paljon kuvia Mahatma Gandhista.

Guwahatissa yritin rekisteröityä Intian rautateiden nettipalveluun, mutta jostain syystä se ei onnistunut, vaikka minulla on Intialainen numero. Marssinkin taas rautatieaseman lipunmyyntiin, ostamaan lippua Siliguriin. Luukulle päästyäni lipunmyyjä ilmoitti, että lippuja seuraavan päivän junaan myydään vasta yhdeksän jälkeen illalla, koska on sunnuntai. Olin nettisivuilta katsonut, että lippuja seuraavan päivän AC3 luokkaan olisi vielä jäljellä. AC3 poikkeaa sleepperistä vain siten, että vaunut ovat ilmastoituja ja liput maksavat kolme kertaa enemmän. Lippuja oli vielä yhdeksän jälkeen myynnissä, joten ostin suunnittelemani paikan 8,5 eurolla. Matkaa oli 8 tuntia, joten päätin jättää tuonnemmaksi halvimman luokan testaamisen, vaikka kyseessä oli päiväjuna. Halvimmassa luokassa ei ole paikkanumeroita, joten istumaan pääsee, jos pääsee.

Siligurissa ajelin ensimmäiseksi tuktukilla Sikkimin turistitoimistoon, josta sain 15 päivän matkustusluvan Sikkimiin. Tällaisia erityislupa-alueita on täälläpäin ollut ennen enemmänkin, esimerkiksi Nagaland. Syyksi olen ymmärtänyt väkivaltaisuudet, pienien kansojen suojelu ja kuten Sikkimin tapauksessa rajojen läheisyys. Lupa on ilmainen ja hoituu minuuteissa, kunhan mukana on passikuva, kopio passista ja kopio viisumista. Turistitoimiston vierestä lähti seuraavana aamuna busseja Gangtokiin, eli Sikkimin pääkaupunkiin.

Kävelinkin lähimpään hotelliin, josta sain pienen huoneen 500 rupialla (6,5€).

Ei ollut ihan vielä pimeä, joten tein pienen kävelyretken Siliguriin. Joki oli taas aivan järkyttävässä kunnossa.

Näitten norsujen ympärillä ja muutenkin ympäri keskustaa raikasi jatkuva tööttäysmelu. Ymmärrän töötin käytön tässä liikennekulttuurissa, mutta eikö se menetä tehon, kun jatkuvasti jostain kuulluu tööttäystä. Siliguri ei vaikuttanut muutenkaan mitenkään erityisen viihtyisältä.

Päivällinen oli erinomainen (2€). Päädyin tällä kertaa valitsemaan vegeosastolta Chana Masalan (kikhernepohjainen) parilla naanilla ja lassilla. Syödessä mietin miksi olen syönyt niin monta riisiannosta, vaikka pienellä etsinnällä kaikkialta löytyy naania.

Jatkoin seuraavana päivänä matkaa yhdeksän bussilla. Arvioitu matka-aika 4,5h ja lipulla hintaa 2€. Olin ostanut lipun paikkanumerolla seitsemän, jota näytin ovella olleelle kuskille. Hän näytti paikkani. Kun katsoin ylös näin numerot 5 ja 6, kun katsoin sivulle näin numerot 9 ja 10, kun katsoin edessä olevia penkkejä näin numerot 3 ja 4, seiskaa ei näkynyt missään... Olin kuitenkin oikealla paikalla ja matkaan lähdettiin vähän myöhässä, kun bussi oli täynnä.

Maisemia matkalta. n. 10 kilometriä ennen raja-asemaa perä edellä vastaan tuli armeijan kuorma-autokolonna, jota bussi tietenkin lähti ohittelemaan kapealla ja mutkaisella vuoristotiellä. Mietin taas, että mitähän järkeä tässä hyvinkin vaarallisessa ohittelussa on, kohta joutuisimme kuitenkin pysähtymään. Olimme ehkä kolonnan puolessa välissä, kun pysähdyimme ennen raja-asemaa syömään...

Olin matkalla momojen kotialueelle, joten tilaisin sellaisia. Valitsin vegeversion, sillä olin juuri hetki sitten nähnyt, kuinka kanaa kynittiin elävänä tien varressa.

Bussimme. Katto näytti matkustusystävälliseltä, mutten nähnyt kenenkään matkustavan siellä, missään ajoneuvossa. Käytävän ollessa täynnä, lisää matkustajia ei enää otettu. Tästä päättelin, että katolla matkustaminen ei ole sallittua, joten en itsekkään pyytänyt päästä sinne.

Rajalla rahastaja opasti minut toimistoon, josta sain sikkimin leiman passiini ja matkustuslupaan.

Gangtokissa kesti hetken löytää hotelli. Olin jo saamassa huoneen upealla näköalalla (10€), mutta jo jätettyäni rinkan huoneeseen ja kävellessäni alas, respan kaveri tuli vastaan ja pahoitteli, että huone onkin varattu. Muita huoneita heillä ei ollut. Seuraavassa paikassa tarjolla oli paljon huonompi huone, jonka hintaa ei suostuttu kertomaan, ennen huoneen näyttöä ja sen jälkeen hinnan kerrottiin olevan 20€. Ilmoitettuani ei kiitos, respa kysyi paljonko olisin valmis maksamaan. Olin juuri nähnyt maisemmallisen huoneen, joten en viitsinyt alkaa kovaan taisteluun vitosen huoneesta.

Lopulta löysin Hungry Jack hotellin.

Huoneesta oli kaupunkinäkymä ja respassa avainkaappi täynnä avaimia, joten tinkasin hinnan 17 eurosta kymppiin.

Saatuani huoneen soitin Lingthem Lyang homestayhin, johon olin suunnitellut seuraavaksi meneväni. Paikka sijoitsee Dzongussa, johon tarvitaan vielä matkustusluvan lisäksi erityislupa. Olin jo lähettänyt sähköpostitse passin, viisumin ja matkustuslupani kopiot, sekä passikuvani. Lupa oli valmis ja majatalon pitäjä Gangtokissa käymässä, joten hän sanoi, että pääsisin hänen kyydillään majatalolle seuraavana päivänä 15 eurolla. Hinta oli vähän kalliimpi mitä julkinen+taksi olisi maksanut, mutta kätevämpi ja matkalla olisi nähtävää. Sovimmekin näkevämme seuraavana aamuna kahdeksan ja yhdeksän välillä.