Pandan saari

Apolta palattuani lähdettiin päiväretkelle taustalla näkyvälle Pandan saarelle. Saari on nykyään suojeluale, joten meidän piti mennä turistitoimiston kautta ja ostaa lupa (1€/aikuinen).

Turistitoimisto soitti venemiehelle, joka löydettiin lyhyen riksamatkan jälkeen pienestä satamasta. Matka kustansi 5€/suunta. Pandan vaikutti samanlaiselta paratiisisaarelta kuin Apo.

Tärkein syy saarivierailuun oli kilpikonnan bongaus. Minna ei ollut nähnyt sellaista vuosiin ja täällä mahdollisuudet olisivat hyvät. Minä sellaisen näinkin, mutta Minnaa ne välttelivät.

Päiväuniaika. Saarella tuntui olevan todella vähän porukkaa, kiinalaisryhmää lukuunottamatta. Lähdettiinkin kyselemään josko majoitus olisi meidän budjetilla mahdollinen. Olin vähän yllättynyt, kun respassa kerrottiin, että paikka on lähes täynnä. Jos tulisimme huomenna heillä olisi halpishuone kahdeksi yöksi, jaetulla kylpyhuoneella. Sen jälkeen paikka on täyteen varattu. Hintaa huoneella oli 40€/yö sisältäen illallisbuffetin. Vähän kallis majoitus, mutta toisaalta paikka oli todellinen paratiisi ja upea paikka snorklata. Päätettiinkin tehdä varaus ja jopa harmiteltiin, että voidaan olla vain kaksi yötä.

Saarelle halajamme me! Paraisossa vietetyn yön jälkeen tilaamamme kyyti saapui Paraison rantaan (5€/suunta, tunnin myöhässä) ja pääsimme helposti vaihtamaan saarta.

Huoneemme oli oikein hyvä. Hanoista tuli vain merivettä, mutta saavissa oli suolatonta. Se oli tuotu kanistereissa pääsaarelta, joten sitä pyydettiin säästelemään. Saarella ei ole pohjavettä.

Resortin olivat perustaneet ranskalaisfilippiiniläinen pariskunta. Mies oli kuollut 4 vuotta sitten, mutta nainen oli edelleen täällä. Johdon hän oli jo siirtänyt kahdelle pojalleen. Naiselta kuulin paikan tarinan.

Nainen on alunperin Mindanaolta. Hän oli ollut pari vuotta jenkeissä töissä. Palattuaan Filippiineille hän oli tavannut ranskalaisen miehen Manilassa, ryöstettynä ja lähes täysin kielitaidottomana. Hän oli ottanut miehen luokseen asumaan ja suhde oli alkanut tästä. Miehen jäätyä varhaiseläkkeelle rautateiltä he alkoivat rakentaa tätä Pandan resorttia vuonna 1987. Pikkuhiljaa miehen eläke varmana tulona. He olivat itsekkin reppureissaajia ja halusivat rakentaa paikan nimenomaan reppureissaajille. Nainen sanoi, että nykyään moni kysyy miksei hän nosta hintoja ja rakenna lisää majoitusta. Hän sanoo, että hänellä on jo aivan riittävästi stressiä, hän tulee toimeen ja hän haluaa pitää saaren kauniina. Suomalaisia täällä käy vähän, mutta hän muistaa, että kun he alkoivat rakentaa suomalainen alkoi myöskin rakentaa resorttia käsittääkseni Mamburaolle. Hän tuli kuitenkin huijatuksi, eikä nainen tiedä miten miehelle lopulta kävi, nimeä hän ei ollut ottanut ylös. Helppo ei ollu heidänkään alku. Nainen tuli kertaalleen ryöstetyksi oman vartijansa toimesta. Nainen epäili tämän johtuneen miehen humalatilan lisäksi siitä, ettei hän ole täältä, joten hänellä ei ollut suvun tuomaa turvaverkostoa.

Yksi mökeistä. Hinta on noin 20-30€/hlö kapasiteetin mukaan. Osaan mökeistä mahtuu jopa 8 ihmistä, joten niillä onkin hintaa reilusti, jos ei ole likkeellä ison seurueen kanssa. Hinta sisältää aina illallisbuffetin, joka oli mainio. Paljon kaikenlaista syötävää, ensimmäisenä iltana tarjolla oli muunmuassa kokonainen tonnikala. Jos kiinnostuitte paikalla on nettisivut. Saari ei ole enää reppureissaajien paikka, vaan suurin osa turisteista vaikuttaa olevan lomalaisia. Se että saari vaikutti tyhjältä, johtui tietenkin saaren koosta ja siitä, että osa majoittujista oli päiväretkellä Apolla. Yhteensä majoittujia oli noin 30-40.

Ranta oli kaunis. Vauva kävi ensimmäistä kertaa meressä uimassa, tykkäsi kovasti. Mennään pinnan alle seuraavalla kerralla, ettei päivityksestä tule liian pitkää.

Naureskelin, että kun puhutaan riutasta, tuo jättäkää vain jalanjäljet ei ole oikein sopiva ohjenuora.

Rukoiljasirkka.

Olusetkin otettiin (1,5€/pullo). Kylmintä mitä ollaan Filippiineillä saatu. Pullot tarjoiltiin tarrapeitteisiin käärittyinä, mutta poistin eristeen kuvan takia (ja laitoin sen äkkiä takaisin jälkeen päin.)