Reggae Vibes Agpanabat

Reggae Vibesistä saatiin todella söpö maja 18 eurolla.

Tytöt pystyttämässä Koodi matkasänkyä. Hyvin mahduttiin, vaikka tilaa ei ollut liikaa.

Minna ilmoitti ensimmäisen yön jälkeen, että me tai kukko lähtee. Kukko oli sijoitettu mökkimme víereen, eli reilun metrin päähän Minnan päästä. Bambumaja ei ole kovin hyvin äänieristetty, joten yhdeltä yöllä alkaneet kiekaisut eivät naurattaneet. Minä ja vauva nukuttiin hyvin. Liekö äitiys terävöittänyt yöaisteja. Käytyäni hienotunteisesti pyytämässä kukon siirtoa, asialle aiottiin tehdä jotain. Iltapäivällä kävin kysymässä uudelleen ja silloin kuulin, että kukko on mummon, asia on hänestä kiinni. Mummo ei ollut kertaakaan tervehtinyt meitä, eikä muutenkaan vaikuttanut pitävän vierailijoista, joten vähän alkoi jännittää miten käy. Lopulta illan pimennyttyä kukko siirrettiin, eikä meidän tarvinnut pakata rinkkoja.

Piha ei ollut kovin iso. Vauvan kanssa sai olla valppaana. Keskustaloa jossa sijaitsi kylpyhuoneemme, ympäröi uima-allas, jossa oli välillä vettä ja välillä ei. Täyttivät altaan merivedellä ja pesivät sen tyhjänä pari kertaa 6 päivän aikana, minkä täällä olimme. Myös pudotus rantaan oli iso.

Paikan toinen koiranpentu pötköttelemässä korallinpalojen päällä, josta "hiekka" koostui. Myös nämä muodostivat vaaratekijän. Ikävän kokoisia nieltynä.

Koiranpennut olivat paikan viihdyttävimmät kaverit. Tykkäsivät emon kanssa vauvasta, joka tiputteli ruokaa pöydästä. Loppuajasta pyrkivät mökkiimmekin, mikä oli jo vähän liian tuttavallista.

Ei kanneta vauvalle leluja mukana, sillä niitä löytyy uusia joka paikasta, luovuus kehittyy. Leikki se näilläkin, mutta ykköslelut taisivat olla sipsipussi, äidin puhelin, kaukosäädin ja itkuhälytin.

Ranta näytti erilaiselta pitkin päivää. Paikalliset kulkivat illalla vedessä otsalamppujen kanssa ja pyydystivät kotiloita. Näytti joku löytäneen mustekalankin. Me snorklailtiin päivällä, mutta siitä taas seuraavassa tarinassa erikseen.

Täällä törmättiin reissun ensimmäisiin suomalaisiin. Muikkuun ja toiseen mieheen jolla ei ollut mieleenpainuvaa lempinimeä. Olivat tulossa Puerto Galerasta ja menossa Palawanille. Oli mukava puhua välillä muidenkin, kuin Minnan kanssa suomea. Suurimmaksi osaksi pitäydyimme kuitenkin englannissa, sillä paikassa oli myös saksalainen mies ja Pekingissä asuva englantilainen fyysikko. Harvoin näen itseäni enempää snorklailevaa, mutta tämä englantilainen lähti veteen kun me heräilimme aamiaiselle ja tuli pois vasta, kun minä olin jo käynyt tekemässä oman reilun tunnin reissun aamiaisen jälkeen. Saksalainenkin oli menossa vajaan kuukauden päästä Etelä-Taiwaniin ja pohjoisesta Japaniin, tiedä vaikka törmäämme vielä. Samankaltainen matkasuunnitelma nauratti.

Taisin mainita jo aamiaisen. Se kuului huoneen hintaan ja oli erittäin hyvä. Paahtoleipää, levitteitä, munaa, banaania, mangoa JA oikeaa kahvia!

Näkymä huoneen terassilta. Vasemmassa reunassa näkyy vesitonkka jonka saimme lainaan vierailumme ajaksi. Täyttö maksoi 0,5€. Rahaa ja muovia säästyy.

Yhtenä iltana kun olin tilaamassa päivällistä, täällä työskentelevä mies kysyi, sopisiko jos jaamme heidän kanssaan juhla-aterian. Oli omistajan, eli Rosen syntymäpäivä. Tätä melko kuuluisaa hahmoa emme koskaan tavanneet, sillä hän oli jossain muualla, mutta syntymäpäivää pääsimme kuitenkin juhlimaan. Ruoka oli erittäin hyvää.

Paikalliset joivat Kasupiota, joten päätin juhlan kunniaksi tilata itsekin yhden. Listalla luki, että tämä sisältää Red Horse kaljaa ja Giniä, mutta todellisuudessa pääraaka-aine oli ananasmehu. Oikein kelpo cocktail. Puolikas torni 2€.

Omalle riippumatolle ei ollut tilaa, mutta majapaikka oli ripustanut pari, joissa saattoi köllötellä.

Prätkäjätkä. Toiseksi viimeisenä päivänä vuokrasin mopon (4€/6h) ja lähdin kiertämään saaren ympäri. Huviajelun lisäksi piti saada vauvalle lisää vaippoja ja etsiä uusi majapaikka Romblonin kaupungista tai jostain sen läheltä. Super Bowl lähestyi ja sen katsominen vaatisi hyvän netin ja katkeilemattomat sähköt.

Lähdin kiertämään vastapäivään ja alkumatkasta näkyi paljon pieniä marmorilouhoksia, joissa miehet työskentelivät hakkujen kanssa.

Tässä kuva suuresta louhoksesta. Pienistä ei tullut otettua kuvaa.

Romblon on Filippiinien marmoripääkaupunki, joten marmoria näkyi kaikkialla.

Vähän ennen kaupunkia yksi kylä näytti erikoistuneen marmoriveistoksiin. Veistoksia näkyi myös paikallisten talojen pihoilla.

Näkymä LCF BB hotellin parvekkeelta. Huone näkymällä kustansi 40€, joten annoin tälle skipin. Kukkulan päällä ei kannata asua ikkunattomassa huoneessa (20€). En muutenkaan löytänyt mitään kohtuuhintaista erityisen kivaa paikkaa, joten päätin, että asumme Romblon vierailun aikana keskustassa, josta olisi hyvä tehdä retkiä lähistölle ja katsoa se Super Bowl. Kaupunki vaikutti ihan kivalta, kunhan liikkuisi kävellen, eikä skootterilla.