Riippumatto

Suunnittelin seuraavan kohteeni olevan Busuan ranta, riippumatto oli pakko hankkia. Ghaanalaiset eivät ymmärrä tämän hienon keksinnön päälle, joten täällä ei ole yhtään kauppaa, joka myy riippumattoja. Kangaskauppoja ja räätäleitä sen sijaan riittää, joten päätin teettää riippumaton. Ensimmäisenä tutkimaan kankaita, hienoja kuoseja löytyi, mutta sitten kysyttiin paljonko tarvin. Metrejä ei ymmärretty, vaan puhuttiin jaardeista ja jaloista.

Vetäydyin baariin makkaralle ja siiderille. Samalla googlettelin, että mitä nämä mitat ovat. Jaardi on 0,91 metriä ja jalka on 1/3 jaardia, olishan tuo jaardi pitänyt muistaa jenkkifutiksesta...

Takaisin kaupoille ja ostamaan 3 jaardia kangasta. Ostin hienon vihreän kuviokankaan 15 cedillä ja lähdin huoneeseen miettimään miten ompelutan sen. Aloin kuitenkin epäillä kankaan kestävyyttä ja tein rasituskokeen. Sain revittyä kankaan melko helposti keskeltä halki käsin, joten uudestaan ostoksille... Nyt tutkin kankaita tarkemmin ja lähdin monesta liikkeestä, kunnes löysin vahvan oloista yksiväristä. Myyjä jopa tiesi mikä on riippumatto ja kertoi, että tämä soveltuu hyvin, niin kyllä teki edellisenkin kankaan myynyt nainen, joten tälle ei hirveästi voinut antaa arvoa. Päädyin ostamaan taas 3 jaardia kangasta 18 cedillä.

Seuraavaksi piti löytää räätäli, en kehdannut mennä näille, jotka näyttivät kiireisiltä pukujen kanssa, mutta sivukujalta löysin miehen joka piti ompelimoaan pikkuisessa kopissa, hinnasto oli seinällä kolmiosainen puku maksaisi 100 cediä. Meninkin kysymään voisiko hän tehdä riippumaton minulle. Miehellä ei ollut mitään käsitystä mikä se on vaikka koitin selittää. Ei haitannut, sanoin, että selitän vaihe kerrallaan, mitä hänen pitää tehdä. Ensin pitkät reunat taitokselle ja ommel, jottei repeä. Sitten lyhyihin päihin tunnelit. Hienot ompeleet teki ja kustansi vain 5 cediä, kiitin paljon. Nyt minulla on taas riippumatto!

Iltapäivällä näin blogistaan tutun Lotan miehensä Brownin kanssa Baobabissa. Liityin seuraan. Istuttiin hetki täällä, jonka jälkeen lähdettiin sulkemaan Brownin vaatekauppaa. Sitten suomalaiseen tapaan oluelle. Brownin lempijuoma on ginsengviina lantrattuna olueen, tätä piti hetki etsiä, mutta kolmannesta paikasta löytyi, maku oli parempi, kuin voisi kuvitella. Istuttiin upean merinäköalan omaavassa baarissa. Toisella puolella linnaa, kuin turistien suosima Oasis. Paikkaa voin suositella, kuten myös juomaa. Jutteluista vois sen verran mainita, että naiselle on täällä kehu, että oletpa lihonut, suomessa moisesta saisi litsarin... Lihavuus kertoo, että nauttii elämästä. Ilta oli hyvä ja hauskaa oli, kiitokset.

Seuraavana päivänä jatkoin matkaa. Kävelin lähelle ensimmäistä majapaikkaani, sillä sieltä piti Bradtin oppaan mukaan päästä Takoradiin minibussilla, ei kuitenkaan päässyt, joten otin taksin sinne mistä minibussit nykyään lähtevät. Taksi pysähtyi välillä tankkaamaan, oli erikoista istua autossa, jota kuski heiluttaa samalla, kun sitä tankataan, tarkoitus oli varmaankin, että tankkiin menee paremmin bensaa, muuta selitystä en keksinyt.

Jatkettuamme hieman matkaa, kuski pysäytti minibussin ja sanoi, että tämä menee sinne minne olen menossa. Rinkka kyytiin ja minibussiin. Hetken päästä näin Kakum luonnonpuisto 22km kyltin. Tuli aavistus, että väärään suuntaan ollaan menossa. Kaivoin kartan esiin ja kompassinkin avulla näin että pohjoiseen ollaan menossa... Joko ääntämiseni on todella heikolla tasolla, tai sitten taksikuski dumppasi minut ensimmäiseen minibussiin jonka näki, tai muisti väärin ja minä hölmönä en tarkistanut asiaa minibussikuskilta. Tähän viidakkoon ei ollut tarkoitus tutustua, mutta päätin antaa paikalle mahdollisuuden, kun kerran kohtalo näin päätti. Puiston portilla piti maksaa 1 cedi pääsymaksua, kysyin samalla yöpaikkaa, jollainen kuulemma järjestyy 20 cedillä, menen vain resorttiin odottamaan, portinvahti aikoi soittaa paikalle jonkun.

Meninkin, mutta kyllästyin odottamaan ja kävelin puiston päämajalle. Paikassa n. 200 turistia, en tiedä paljonko viidakossa. Canopy walk olisi maksanut 40c, eli 350 metriä pitkä riippusilta viidakon yläpuolella, jonossa kävely ei napannut näillä hinnoilla. Tunnin viidakkokävely taas kustansi 20c, väkimäärästä päätellen pitäisi kävellä ainakin pari tuntia, jotta voisi nähdä harakkaa kummempaa eläintä ja viidakkoja olen nähnyt, joten vain se ei nyt kiinnostanut. Päätinkin kävellä takaisin tienvarteen. Pian tulikin minibussi, jolla pääsin takaisin Cape Coastille, meno kustansi 4c, paluu 3c. Cape Coastissa näin minibussin, jonka katolla oli kyltti Takoradi.

Minibussi oli tyhjä, mutta mikäpä täällä oli odotella lisää matkustajia, grillattua maksaa sai kulman takaa ja mehujääpoika näkyykin kuvassa (1c). Tunnin odotuksen jälkeen lähdettiin matkaan (6,5c + rinkasta 1c). Takoradissa oltiin sen verran myöhään, että päätin olla täällä yötä.

Käveltyäni hieman katuja tykästyin paikkaan. Tämä kaupunki on paljon uudempi, kuin Cape Coast, kalastajakylästä tehtiin kaupunki, kun tänne perustettiin Ghanan ensimmäinen syväsatama. Tämä tarkoittaa leveitä katuja ja turistien vähyyden vuoksi ei kerjääviä lapsia, vaan iloista moikkailua. Ensimmäinen paikka Hotel you 84 oli turhan tyyris (60c), mutta seuraavana löysin läheltä toria Arvo hotellin. Täällä piti yöpyä, jo nimenkin takia. Halvin huone olisi ollut 20c, mutta otin

Tämän 40c huoneen, joka oli paljon isompi ja omasi oman vessan. Päätin viipyä ainakin kaksi yötä. Vettä ostaessa marketin myyjä sanoi toiselle asiakkaalle, että kerro, että tämä mies näyttää aivan Jeesukselta. Jäin juttelemaan myyjän kanssa ja nimetkin vaihdettiin, mutta hän kertoi kutsuvansa minua Jeesukseksi, annoin luvan tähän.