Ejisu

Kangaskylästä ajelin jaetulla taksilla Ejisuun ja otin huoneen Ejisu hotellista. Tänne olin tullut parista syystä, ensinnäkin tämän kylän lähellä on pari perinteistä Ashantien taloa vielä jäljellä. Sodissa brittejä vastaan nämä tuhoutuivat hyvin suurelta osin ja sen jälkeen on rakennustyyli muuttunut. Toinen syy oli futis, Kumasi Kotoko on hallitseva Ghanan mestari ja heillä oli peli iltapäivällä Amidaus Professionalssia vastaan. Ejisu on käytännössä saman tien varrella, kuin stadion, joten täältä on helppo käydä minibussilla katsomassa peli. Peli oli kuitenkin vasta iltapäivällä, joten ensin historiaa.

Talolle oli muutama kilometri Accraan johtavaa tietä pitkin. Matkalla oli poliisiratsia ja naispoliisi kysyi minultakin mihin olen menossa, sanoin vain, että tuohon suuntaan ja jatkoin matkaa, license to walkkia ei sentään vaadittu. Vitsi vitsinä ei ole syytä morkata ghanan poliisia, erittäin asiallisia, eivätkä ole kertaakaan rahaa koittaneet lypsää, luulen, että korruptiota on tässä maassa paljon vähemmän, kuin Togossa ja Beninissä, ainakin katutasolla.

Tässä on sitten tämä Besease traditional shrine. Rakennus on kunnostettu 1998 ja rakennettu luultavasti vuoden 1850 tienoilla. Pari päivitystä sitten kerroin kuningataräidistä, joka johti joukkonsa viimeiseen taistoon. Hän on tästä kylästä kotoisin ja kävikin tässä talossa kysymässä hengiltä neuvoa, ennen hyökkäystään Kumasin linnoitusta vastaan. Tämä on siis paikallisen shamaanin paikka, tällä hetkellä naisen. Naista ei näkynyt, mutta

Tämä kuvassa perinteistä ashanttien tuolia esittelevä pikkupoika avasi minulle ovet, veloitti pääsymaksun (3c+1c kamerasta) ja piti esittelykierroksen.

Tässä on tauluja, joista on tarinat. Krokotiilitarinaa en oikein ymmärtänyt niin hyvin, että osaisin sen tähän kääntää, mutta käärmetarinan muistan. Lyhyesti käärme lainasi linnulle, lintu ei maksanut takaisin, vaan kehotti tulemaan hakemaan yläilmoista. Käärme vannoi kostoa ja lopulta lintu tuli janoiseksi ja laskeutui juomaan, jolloin käärme nappasi sen. Opettavainen tarina, jollaisia uskonnot/kansantarut ovat täynnä.

Tähän väliin voisin kertoa Ashantien sanonnan, joka kertoo jotain tästä kansasta, joka ei halunnut alistua, sanonta menee näin: Jos joku myy valtaa, myy vaikka äitisi, jotta voit ostaa sitä, sillä saatuasi vallan, voit helposti hankkia äitisi takaisin.

Oppaani esittelemässä rumpuja.

Näillä lampaannikamilla parannetaan lapsettomuutta. Loitsujen kera nikama annetaan naiselle kannettavaksi. Kun nainen sitten tulee raskaaksi hän uhraa lampaan ja tuo uuden nikaman tähän ketjuun, jotta jatkumo ei koskaan mene rikki.

Tässä shamaanin juomakippo, toivottavasti vaihtaa veden ennen, kuin seuraavan kerran juo tuosta, näytti olevan sen verran kiiltelevän myrkyllisen näköinen kalvo veden päällä.

Tästä puskasta poika kaivoi esiin pyhän kilpikonnan, joka kipitti pian takaisin puskaan, ei ollut kovin seurallinen. Opas oli ikäisekseen loistava, annoinkin kameramaksun verran tippiä ja kiittelin kovasti.

Paluumatkalla näin tämän mikroautoradan. Kysyin portilla olevalta naiselta, että onko tämä lapsille vai aikuisille, kuulemma molemmille, joten ei muuta kuin kokeilemaan, eihän tässä ole tullut ajettua millään pitkään aikaan. 10 cediä maksoi 12 minuuttia. Enemmän olisi saanut olla potkua autossa, jopa tälle radalle, varsinkin kiihtyvyys oli huono. Muutaman minuutin ajelun jälkeen sain radalle seuraa, miehet jotka olivat olleet korjaamassa yhtä autoista alkoivat testaamaan. Alettiinkin ajamaan kilpaa, tiukkaa oli ja pienet kontaktit olivat sallittuja. He olivat nopeampia, mutta tuntui, että heidän autossaan oli enemmän tehoa... Hyvää vääntöä silti ja muutaman kerran tuli pyörähdettyä, kääntösäde oli huono, joten piti nousta autosta ja pukata hieman taaksepäin, että pääsi jatkamaan. Reilun 15 minuutin päästä rahastanut nainen tuli näyttämään, että vielä yksi kierros ja sitten riittää, hauskaa oli.

Jatkettuani matkaa näin taas tällaiset jalankatkoja lisäkkeet vanteissa, joten päätin ottaa kuvan. Auton omistavat miehet tulivat kysymään pidänkä autosta. Sanoin ihmetteleväni näitä vanteita, Suomessa nämä eivät olisi laillisia. He kertoivat, että Ghana on vapaa maa.

Ennen kahta kävelin tien varteen ja otin minibussin, jolla pääsin lähelle stadionia. Ensimmäisestä portista sisään ja 4 cedin pääsymaksulla pääsin katsomoon.

Totesin olevani päädyssä, jossa oli ilmeisesti myös Kotokon fanikatsomo, sen verran paljon oli katsojia, verrattuna muihin katsomoihin. Toki paljon oli paikkoja tyhjänä mikä oli ymmärrettävää, sillä stadionin vetoisuus on sama, kuin Helsingin olympiastadionilla. Tarjoilu toimi hyvin, olutta, pulla ja makkaraa tuli maisteltua.

Loukkaantuneet roudattiin kentältä pois golfkärryllä. Ei hirveästi filmaamista, mutta kyllä täälläkin kannattaisi perustaa sairaala kentän viereen, jotain maagista tuon viivan ylittäessä tapahtuu...

Toiselle puoliajalle menin toiselle puolelle katsomoa, jossa oli enemmän väkeä. Tunnelma oli hyvä ja armoa ei annettu kotijoukkueen pelaajille, harhasyötöstä puoli katsomoa vaati isoon ääneen vaihtoa. Voitto tuli 1-0 ja Kotoko johtaa sarjaa jo 12 pisteen erolla seuraavaan.

Takaisin Ejiseen pääsin suht helposti, kuten myös seuraavana päivänä Kumasiin, jossa piti vaihtaa Techimanin minibussiin. Tätä ei löytynyt helposti, mutta lopulta ystävällisen naisen opastuksella löysin oikeaan autoon ja pääsin matkaan. Kumasi ja sen ympäristö oli mukavaa aluetta, mutta minibussiasemaa (tro-troasemaa) ja Kumasin ruuhkia ei tule ikävä.

Techimanissa kävelin tähän hotelliin, muita ei näkynyt, joten päätin ottaa huoneen, vaikka paikka olikin kalliimpi, kuin mitä yleensä yöpymisestä maksan.

52c, mutta rahoille sai vastiketta. TV, Wi-Fi, jääkaappi, lämmintä vettä ja ilmastointi.

Techimanissa ei ollut sen kummempaa näkemistä, tällä torilla kävin vähän kiertelemässä. Yksi mies kertoi pitävänsä kellostani ja pyysi antamaan sen hänelle, kieltäydyin.

Viivyin täällä pari yötä, kun ensimmäisenä aamuna teki mieli vain kääntää kylkeä, eikä taas pakata ja kävellä minibussin kyytiin. Pyykkiäkin oli pestäväksi ja täällä sitä oli edullista pesettää (0,5c/vaatekpl). Kuva aamiaiselta, joka kuului hintaan, muttei mikään loistava ollut.