Mole autolla

Yöllä joku tyyppi kolisteli miesten dormiin kahden aikoihin, ilmeisesti bussiin menossa (lähtee Tamaleen neljältä), kymmenen aikaan olivat ravintolassa kilistelemässä ja ilmeisesti ilta oli venähtänyt tai sitten oli löytänyt paremman yöpaikan, pakkaamisen olis voinu hoitaa joka tapauksessa aikaisemmin. Dormielämästä en siis suuresti viehättynyt. Kuudelta nousin ylös ja suuntasin aamiaiselle. Fiksusti olivat aikatauluttaneet, aamiainen 7-10, eli jos ottaa kolmen tunnin safarin, jää ilmainen aamiainen väliin. Keksejä oli kuitenkin mukana, joten niitten kanssa kokoontumispaikkaan.

Taas lähti muutama porukka. Minä liityin kolmen saksalaisen vanhemman herrasmiehen seuraan auton katolle, nuoriso lähti jalkasafarille. Auton vuokra 80c/h+5c safarimaksu/hlö/h, eli kahden tunnin safari kustansi minulle 50c.

Montaa sataa meriä ei päästy eteenpäin, kun jo puskassa odotti tämä. Pysähdyttiin ja annettiin kaverin ylittää rauhassa tie, jalkauduttiin ja lähdettiin perään.

Metsässä oli kolme lisää, puuta kaatui ryminällä. Jos olis Suomessa näitä niin muusta ei puhuttaskaan, kuin norsukorvauksista. Yksi pienempi säikäytti, kun se töräyttäen lähti ryntäämään puskaan. Opas kertoi, että ei hätää norsut vain inhoavat pahkasikoja ja nyt tämä lähti ajamaan niitä pois, melkosella vauhdilla painoi pitkin mettää ja komeaa ääntä piti. Hyvä, että tykkäävät ihmisistä...

Lähikuva jättiläisestä. Myös kävelyporukat saapuivat paikalle ja näitä norsuja ihailtiinkin yli puoli tuntia, jonka jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa.

Kob.

Ja lintu jolla oli sellainen nimi, ettei sitä enää muista.

Juuri tämän kummempaa ei tunnin ajelulla nähtykkään. Suosittelen siis minäkin kävelysafareita. Muutenkin, kun vertaa Molea Pendjariin, niin tämä on ylivoimaisesti parempi paikka pahkasikojen ja norsujen bongailuun (ja halvempi), mutta muuten Pendjari voittaa monipuolisuudellaan ja se on myös enemmän savannia, täällä on enemmän metsää. (Toki mentiin Pendjarissa isompia lenkkejä, joten en tiedä mitä täältäkin löytyisi, jos olisi auto ja retkeilytarpeet yön yli reissulle syvällä puistossa.)

Eli takaisin norsuja tapaamaan. Tässä niiden jälkiä.

Tässä yksinäinen kaveri mutalammikolla.

Otettiin hupailukuvia. Kuulemma rauhallisin kaveri tässä puistossa. Täällä on ennen ollut norsu, joka tuli välillä jopa uima-altaalle, mutta nykyään tämä on ihmisystävällisin.

Mutalammikon jälkeen lammelle, jossa oli useampi norsu pulikoimassa, norsujen kannalta oli erittäin onnistunut aamu, harvoin näkee kymmentä. Kahdella näistä oli vähän norsun painia vedessä, hyvää kuvaa en saanut.

Kun norsu nostaa kärsän pystyyn se varoittaa, kertoi opas, lähdettiinkin menemään, aikakin oli täys.

Tässä oli automme.

Ja aivan lopussa uroskobsi tuli poseeraamaan. Reissun jälkeen aamiaisella yksi saksalaisista miehistä, joka asuu Kumasissa kutsui minut kuudensiin häihinsä ensi viikon viikonloppuna. Pahoittelin, että olen jo Egyptissä tuohon aikaan, mutta toivotin onnea.