Wandan kaivokset

Putouksista päätettiin pitää välipäivä, joten katselin olisiko täällä päin jotain muuta mielenkiintoista. Netissä törmäsin paikkaan, josta kaivetaan näitä jalokiviä mitkä vilahtivat viime päivityksessäkin. Tai korukiviä ne taitavat olla tarkemmalta määritykseltä, mutta tuo korukivikäännös tökkii, joten puhun jalokivistä.

Aamulla lähdettiin bussilla kohti Wandaa, joka on n. 40km Iguazusta etelään (30p/hlö). Bussi oli samanlainen, jolla oltiin tultu Buenos Airesista. Täällä käytetään näköjään normiyksikerroksisia vain hyvin lyhyillä välimatkoilla. Bussi jätti meidät risteykseen, josta lähti tie kaivoksille. Kaivoksien infotyyppejä oli vastassa parikin kappaletta ja toinen heistä opasti, että kävelemme suoraa tietää pari kilometriä, jonka jälkeen löydämme kaivokset. Toinen olisi tarjonnut varmaankin taksikyytiä, mutta ei me sellaista tämän toisen miehenkään mielestä kaivattu.

Tie meni maaseudun läpi, välillä oli asumuksia ja pieniä kiviä myyviä lapsia, ymmärsivät ein oikein mallikkaasti. Perillä (Mina Tierra Colorada) maksoimme tutustumiskierroksesta 50p per nuppi ja saimme espanjankielisen oppaan, englanninkieleisellä oli ilmeisesti vapaapäivä.

Minnan espanjankieli joutui koetukselle, mutta kyllä jotain selvisi. Paine luo kiteet ja mineraalit värit. Kylmä oli tärkeä juttu ja osa kivistä on arvokkaampia ja parempilaatuisia kuin toiset. Mulla ois ollu paljonkin kysymyksiä, mutta kielimuuri oli liian iso, englanniksikin ois voinu olla haasteita. Oli kuitenkin upeaa jo pelkästään nähdä tällainen paikka.

Pari kiveä avopaikasta.

Jalokivikasa menossa käsittelyyn.

Seuraavaksi kypärät päähän ja luoliin tutkimaan seiniä. Täällä räjäytellään ja tehdään töitä öisin, päivällä esitellään louhosta.

Luolassa oli mielenkiintoista ja edelleen oudon jännää, että tuommoisia löytyy kallion sisältä.

Vähän hassuteltiinkin, käsi yhdestä reiästä sisään ja toisesta kamera, syntyy tällainen kuva.

Lopuksi tehtiin tietenkin kierros kauppaan, josta ei ostettu mitään, liian pitkä matka edessä kantaa kiviä... Kierroksen jälkeen käveltiin sama tie takaisin ja mentiin odottamaan tielle bussia.

Eikö Norman sullonut sen yhden opiskelijan ruumiin tämmöiseen Psyko kolmosessa?

Mitään bussipysäkkiä ei näkynyt, joten käveltiin mäen päälle, minne bussi voisi pysähtyä. Sen verran onnistuttiin, että saatiin paikallisbussilta kyyti seuraavan kylän pysäkille (9p/hlö). Tältä pysäkiltä päästiin isomman bussin kyytiin ja takaisin Puerto Iguazuun (25p/hlö), ihan kiva seikkailu.

Täältä ois löytynyt jääbaari, jossa on kylmä ja paljon jäätä, ei menty...

Jäätelöllä kuitenkin käytiin. Kolmen pallon tötterö 18 pesoa, erittäin hyvää jäätelöä. Hintalaatusuhteelta parasta mitä Minna on maistanut.