Feridhoolla snorklailua

Valkkasin majapaikan Mohdille snorklauskuvia, joten kirjoitellaanpa samalla Feridhoolta vedenalainen päivitys.

Majapaikkamme oli saaren parhaan snorklauspaikan vieressä, joten snorklailemaan oli helppo päästä. Rutiiniksi muodostui aamusnorklailu 7.30-9.00 ennen aamiaista, kun vedenalainen elämä on vilkkaimmillan. Päivä- ja iltapäiväsnorklailut olivat enemmän fiiliksen mukaan. Virtausta oli välillä niin paljon, ettei sitä vasten pystynyt kunnolla uimaan. Virtauksen kovenemisen huomasi helposti ja tällöin käännyttiin takaisin. Virtaus oli kovimmillaan lähellä saaren itä- ja länsipäitä. Yleensä virtausta ei kuitenkaan ollut haitaksi asti.

Terveiden korallien määrä yllätti erittäin positiivisesti. Riutta oli paljon paremmassa kunnossa, kuin Thinadhoolla tai Rasdhoolla. Jopa paremmassa kunnossa, kuin sukelluksilla. Yleensähän korallit selviävät syvemmällä paremmin.

Nemoja näkyi valtavasti, nehän tarvitsevat tuon suojan elääkseen.

Puhkeamassa oleva suoja. Ensimmäinen asukas jo varailemassa paikkaa.

Myös näitä tummempia oli, mutta vähemmän.

Valkoevähaita nähtiin joka päivä.

Kuten myös kotkarauskuja viimeistä päivää lukuunottamatta. Mustaevähaita ei nähty kuin kaksi kertaa. Ensimmäisenä aamuna rannalta ja kerran vilahdukselta sataman lähellä.

Tämä kitararausku oli minulle saaren kohokohta. Puoliksi rausku ja puoliksi hai. Ensin nähtiin tämä yhdessä syvällä pohjassa. Kun olin yksin sataman lähellä iltapäiväsnorklauksella, lähes säikähdin. Korallien takaa ilmestyi korkea iso kala ja ui suoraan kohti. Olin mahdollisimman paikallaan, jolloin tämä ui aivan vierestäni jatkaen satamaan. Ikävä kyllä kamerasta oli säädöt pyörähtäneet väärin, joten kuva on sumea. Muistoissa tämä kohtaaminen pysyy aina kirkkaana.

Minnan ykköshetki oli erään aamusnorkaluksen kaksi kilpparia. Varsinkin toinen oli melko iso.

Moreenoita nähtiin kolmenlaisia.

Myös näitä matoja oli paljon. Uidessani bikinirannalta majapaikan rantaan, lähes kaikki olivat tällain jännästi pystyssä. Oisko ollu ruoka-aika? Yleensä mönkivät erittäin hitaasti pitkin koralleja.

Roskia ei näkynyt kovin paljon, mutta liikaa. Jotkut käyttävät merta edelleen kaatopaikkana, johon kippaavat roskansa. Minä en nähnyt vaipparantaa, mutta Minna kertoi tästä ällöttävän surullisesta näystä. Onneksi suurin osa polttaa roskansa, vaikkei sekään ympäristön kannalta paras ratkaisu ole. Tänne pitäisi kehittää kunnon jätehuolto.

Jottei mittaamattoman arvokas luonto kärsisi.

Näitä pikkukalojen parvia oli hauska seurata bikinirannaltakin.

Muutama viuhkakorallikin nähtiin.

Kurkkaava kala, uivat monesti piiloon, jos oli liian kiinnostunut. En tiedä mikä tuo pinkki on, jatkui korallin alle.

Meriahven. Oli meren aroin otus, taisi tietää olevansa herkullinen.

Tonnikalat viuhahtelivat usein melkoista vauhtia, taisivat salistaa. Tämä tuli lähelle, kun olin liikkumatta, virran vietävänä.

Lionfishejä näkyi enemmän kuin missään muualla valoisan aikaan. Ensimmäisessä kuvassa vanha ja toisessa nuori yksilö.

Erilaisia simpukoita.

Hummerikin nähtiin.

Tällä reissulla ollaan opittu nimeämään monta uutta kalaa, mutta kaikki pienet ovat edelleen pikkukaloja.

Sinertävä kala. Käsittääkseni hyvä ruokakala tämäkin.

Loppuun saaren toinen kohokohta. Minna meni jonkin matkaa edellä, kun huomasin tämän ison valkoevähain ja se huomasi minut. Hai ui luokseni, vilkaisi, teki pienen lenkin lähelläni ja jatkoi pois. En kokenut uhkaavaksi. Oli pienempi kuin minä ja hai kuulemma hyökkää vasta kolmannella kierroksella, jos hyökkää. Tämä laji ei tee sitä juuri koskaan. Harppuunametsästäjät voivat olla vaarassa, jos taskut pullottavat syöttejä.