Oltiin kotiuduttu Jagnaan jo sen verran hyvin, että tuntui jännittävältä lähteä taas liikkeelle. Viimeisenä iltana mietittiin, että liekkö löydetään enää yhtä kivaa tällä matkalla, toivottavasti. Bussia odotettiin noin puoli tuntia Paseo del marin edessä ja kun istuttiin penkkeihin tuntui hyvältä olla taas tien päällä.
Laivassa Cebuun näytettiin kaunotar ja hirviö. Minnan mielestä täysin absurdia, että valitaan leffa, joka jää kesken.
Cebun suurimmalla ostarilla mainostettiin Sinulog karnevaalia isosti. Tuo karnevaali on saanut piirteitä Kalibon Ati-Atihanista. Olimme lentämässä lähelle Kaliboa, jossa 10 päiväinen Ati Atihan oli jo käynnissä. Aloin tutkia onko meidän mahdollista vierailla tuolla "The Mother of All Philippine Festivals" festivaalilla. Viikonlopun huipennuksen majoitus on tietenkin myyty loppuun moninkertaisella hinnalla jo aikaa sitten, mutta kolmeksi yöksi löysin majoituksen kohtuuhintaan (17€/yö). Sinne siis.
Lentomme oli kympiltä, joten valittiin taksi 6€, bussin 2€ sijaan, ettei tarvi herätä liian aikaisin. Enpä tullut ajatelleeksi, että oli sunnuntai ja Cebun ruuhkat poissa, kaikki kansa valmistautui messuihin. Oltiin kentällä hyvissä ajoin.
Minna roudaa.
Tunnin lento meni kivasti.
Caticlan lentokenttä oli pieni ja vielä pienemmäksi sen oli tehnyt loppuvuodesta riehunut hirmumyrsky Ursula, joka osui nimenomaan tälle alueelle.
Kun kysyttiin, lentokenttävirkailijalta, miten pääsee Kaliboon, hän oli aidosti hämmästynyt "Ette ole menossa Boracayalle?" Ohjeet olivat kuitenkin helpot. Tien varteen, jossa ystävällinen liikennepoliisi pysäytti IloIlon bussin. Matkalla saattoi ihailla kaunista rantamaisemaa ja kauhistella hirmumyrskyn tuhoja. Paljon taloja oli kappaleina ja korjaustyöt käynnissä.
Kalibossa asuimme pierussa.
Vastapäätä hotellia oli immigration office, jossa kävimme hakemassa pidennykset viisumeihimme. Ensin virkailija meinasi, ettei anna pidennyksiä. Leimamme olivat voimassa helmikuun alkuun, joten tervetuloa uudelleen kuun lopussa. Selitin, että olemme jatkamassa pian Mindorolle ja siellä voi olla haastavaa jatkaa viisumeita. Nyt olisi kiva saada asia hoidettua pois alta. Vauva hoiti oman hommansa pienellä kitinällä ja virkailija hyväksyi perustelut. Ikkunassa oli käsittelyajat. Normaalikäsittely kestää korkeintaan 72 tuntia, pikakäsittely korkeintaan 24 tuntia. Me saimme normaalikäsittelyllä paperit kuntoon 10 minuutissa. 60€/henkilö. Vähän nauratti virallinen paperi, jossa todetaan, että vauva ei ole millään Filippiinien viranomaisten mustalla listalla 13.1.2020.
Laivassa Cebuun näytettiin kaunotar ja hirviö. Minnan mielestä täysin absurdia, että valitaan leffa, joka jää kesken.
Cebun suurimmalla ostarilla mainostettiin Sinulog karnevaalia isosti. Tuo karnevaali on saanut piirteitä Kalibon Ati-Atihanista. Olimme lentämässä lähelle Kaliboa, jossa 10 päiväinen Ati Atihan oli jo käynnissä. Aloin tutkia onko meidän mahdollista vierailla tuolla "The Mother of All Philippine Festivals" festivaalilla. Viikonlopun huipennuksen majoitus on tietenkin myyty loppuun moninkertaisella hinnalla jo aikaa sitten, mutta kolmeksi yöksi löysin majoituksen kohtuuhintaan (17€/yö). Sinne siis.
Lentomme oli kympiltä, joten valittiin taksi 6€, bussin 2€ sijaan, ettei tarvi herätä liian aikaisin. Enpä tullut ajatelleeksi, että oli sunnuntai ja Cebun ruuhkat poissa, kaikki kansa valmistautui messuihin. Oltiin kentällä hyvissä ajoin.
Minna roudaa.
Tunnin lento meni kivasti.
Caticlan lentokenttä oli pieni ja vielä pienemmäksi sen oli tehnyt loppuvuodesta riehunut hirmumyrsky Ursula, joka osui nimenomaan tälle alueelle.
Kun kysyttiin, lentokenttävirkailijalta, miten pääsee Kaliboon, hän oli aidosti hämmästynyt "Ette ole menossa Boracayalle?" Ohjeet olivat kuitenkin helpot. Tien varteen, jossa ystävällinen liikennepoliisi pysäytti IloIlon bussin. Matkalla saattoi ihailla kaunista rantamaisemaa ja kauhistella hirmumyrskyn tuhoja. Paljon taloja oli kappaleina ja korjaustyöt käynnissä.
Kalibossa asuimme pierussa.
Vastapäätä hotellia oli immigration office, jossa kävimme hakemassa pidennykset viisumeihimme. Ensin virkailija meinasi, ettei anna pidennyksiä. Leimamme olivat voimassa helmikuun alkuun, joten tervetuloa uudelleen kuun lopussa. Selitin, että olemme jatkamassa pian Mindorolle ja siellä voi olla haastavaa jatkaa viisumeita. Nyt olisi kiva saada asia hoidettua pois alta. Vauva hoiti oman hommansa pienellä kitinällä ja virkailija hyväksyi perustelut. Ikkunassa oli käsittelyajat. Normaalikäsittely kestää korkeintaan 72 tuntia, pikakäsittely korkeintaan 24 tuntia. Me saimme normaalikäsittelyllä paperit kuntoon 10 minuutissa. 60€/henkilö. Vähän nauratti virallinen paperi, jossa todetaan, että vauva ei ole millään Filippiinien viranomaisten mustalla listalla 13.1.2020.
3 kommenttia:
Hyvä vauva, näppärä vauva! Tuon verran saa lapsia kyllä käyttää hyväkseen.
Helou matkaajille. Olen minäkin seurannut blogia innoissani. Hienoja kuvia ja kertomuksia. Lisäälisäälisää 😊
Tulossa :D
Lähetä kommentti