Kun heräsin ensimmäisenä aamuna Jacobsenilta, näin ikkunasta apinoita ja antiloopin. Nyt on luonto taas lähellä.
Seepra hengaili pihapiirissä usein. Kuulin, että yhden työntekijän äiti oli löytänyt orvon varsan ja tuonut tänne. Seepraa ei ole lemmikki, vaan se hengailee semivillinä lähistöllä, apinoiden tapaan. Olin aina yhtä innoissaan tästä. Seepra pihassa... Mummolla ja papalla oli kesukkina poro. Eksoottista sekin, jos katsoo tansanialaisten näkökulmasta.
Pikkuinen sammakko
Pieni antilooppi. Tätä en nähnyt kovinkaan usein, oli erittäin arka.
Respan partsi. Ruokaa täältä ei saanut, mutta kaikilla oli käytössä keittiö. Ruoat sai ostettua Kigomasta. Mopokyyti sinne kustansi reilun euron. Minun lisäkseni täällä oli vain yksi pariskunta ja yksi nainen. Pariskunta oli menossa seuraavaksi Sambiaan. Maaraja on kiinni, mutta aikoivat silti yrittää. Sinne saattaa päästä rahtilaivalla järveä pitkin, tämä oli tutkinnan alla. Pariskunnan nainen sanoi, että pahinta mitä voi sattua on, että he eivät vain pääse yli. Pidin asenteesta.
Pistetään nyt itse tehdystä aamiaisestakin kuva. Ruokavalio oli erittäin hedelmäpainoitteinen. Ne ovat niin hyviä tropiikissa.
Apinaa piti käydä hätyyttämässä kesken ruokailun. Ilmeisesti ois maistunut.
Koristeena olleita pääkalloja.
Kukkasia. Paikan omistaa norjalainen pariskunta. He ovat tällä hetkellä Norjassa, eivätkä pääse "kotiin" sulun takia.
Paratiisi on ehkä tässäkin blogissa hieman kulunut sana, mutta sitä tämä paikka oli. Järviviidakko oli upea. Aivan kiinni vedessä. En ole tainnut tällaisessa paikassa ennen olla. Tanganjika on Afrikan toiseksi suurin järvi, heti Victorian jälkeen. Pituutta 670 kilometriä ja syvyyttä 1471 metriä. Tämä onkin Afrikan syvin järvi ja ainoastaan Baikal on maailmanlaajuisesti syvempi.
Järvi on huomattavasti paremmassa kunnossa, kuin Victoria. Kaloja oli monenlaista. Kaikki sen verran pieniä, että hyviä kuvia en saanut. Näkyvyys oli erinomainen. Varsinkin afrikan järvistä löytyvää bilharziaa ei täällä pitäisi olla. Norjalaiset ovat testanneet veden. Tuo ihon läpi porautuva mato on heti malarian jälkeen toiseksi tappavin ihmisloinen. Malariaan kuolee vuosittain arviolta 400 000 ihmistä ja bilharziaan 200 000.
Krokotiilihyökkäyksiäkään tällä rannalla ei ole ollut, ainakaan 25 vuoteen, mitä norjalaiset ovat täällä olleet. Viimeksi tällä järvellä on kuollut krokotiilin hyökkäyksessä ihminen vuosi sitten. kahdeksantoistavuotias poika, joka oli pesemässä koulupukuaan. Tilastoja krokotiilihyökkäyksistä löytyy täältä. Uhreja on paljon enemmän, kuin olin kuvitellut.
Rannalta näkyi monenlaista vesillä liikkujaa.
Näköalapaikalla. Selkeänä päivänä täältä näkee Kongon.
Rannasta olisi löytynyt teltta kypylpyhuoneella ja keittiöllä. Hintaa oli sama kaksikymmentä euroa, kuin huoneella. Turvallisuus kuitenkin sen verran mietitytti, että päätin pysyä huoneessa, vaikka teltta kiehtoi. Huone oli respan vieressä, kun taas teltta olisi ollut sadan metrin päässä rannassa, omassa yksinäisyydessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti