Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

torstai 11. helmikuuta 2021

Longido

 Olin ennen safaria laskeskellut, että Longidossa on kätevästi maasaiden karjamarkkinat heti seuraavana päivänä, kun saavun safarilta. Laskuissa oli sattunut kuitenkin yhden päivän heitto ja minulla oli edessä välipäivä. Arushaan en jäisi, se olisi varma. Mietin ensin, että lähtisin sittenkin suoraan Maranguun katsomaan Kilimanjaroa ja skippaisin markkinat. Aamulla pakatessa rinkkaa päätin kuitenkin, että haluan nähdä markkinat. Jos pienessä kylässä tulee tylsää, niin onpahan aikaa kirjoitella safaripäivistä blogia.

Saavuttuani bussiasemalle yksi häsläri liimautui heti kiinni. En ensin noteeraanut häntä, mutta kun kysyin joltain toiselta Longidoon menevää minibussia, hän alkoi opastaa vimmatusti eteenpäin. Jostain takaa kuului matkalla, not good people. Tiedetään.. Ja taksin kyytiinhän minua oltiin opastamassa. Vaihdoin suuntaa ja häsläri luovutti. Pääsin kysymään joltain toiselta ja hän opasti minut oikealle minibussille. Sadan kilometrin matka kustansi kolme euroa, puolet muista matkustajista oli perinteisiin pukuihin pukeutuneita maasaita. Toivottivat tervetulleiksi, mutta muuten yhteistä kieltä meillä ei ollut.

Matkalla näin Mukula nimisen yläasteen. Poliisikin pysäytti kertaalleen ja halusi nähdä passini. Nimen ja maan katsottuaan hän kysyi, miksi olen tullut tänne. Jotta näkisin kauniin maanne, vastasin. Seuraavaksi hän kysyi minne olen menossa ja vähän ehkä muita vilkaisten, kuka on isäntäsi. Kerroin olevani matkalla Longidoon ja olen itsenäinen ihminen. Asia kunnossa, onnea matkaan.

Longidossa kävelin Google mapsista löytämääni hotelliin. Taustalla kohoaa Longidon vuori, joka on 2637 metriä korkea. 
Huone maksoi reilun kympin aamiaisella. Huoneet oli nimetty kansallispuistojen mukaan. Tämä oli Ruaha. 
Kylä oli pieni, kuten olin odottanutkin. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja kun kävin hakemassa kolan baaritiskiltä maasaimiehet heittivät nyrkkitervehdykset karibu toivotuksen kera. Maasailla on erityinen pukeutumistapa ja varsinkin naisten korvakorut olivat tyylikkäitä. Ne kiinnitetään korvan yläreunaan, joten korva hieman lerputtaa alaspäin. Kuvia en ottanut kauempaakaan, sillä se ei ole hyvien tapojen mukaista täällä. Pyytämällä toki voi saada luvan ottaa kuvan, kun antaa pienen rahalahjan, mutta tämä tuntuu aina jotenkin hölmöltä. Mieti jos esimerkiksi joku kiinalainen tulisi pyytämään yhtäkkiä kadulla, että saanko ottaa sinusta kuvan.

Maasait ovat karjapaimenia, joten täällä piti tietenkin mennä syömään grillattua lihaa. Veikkaan, että tuo on vuohta. Viisi euroa maksoi ja oli hyvää. Kävin täällä myöhemminkin illalla syömässä, sillä paikassa näytti käyvän väkeä. Tuolloin huomasin, että sisätilassa onkin baari, eikä se ole kenenkään koti, kuten olin ensin luullut. Baareja Tansaniassa riittää. Sisällä näytettiin Tansanian liigan jalkapallopeliä, joten astuin sisään ja tilasin oluen. 

Syötyäni ja melkein juotuani tarjoilija toi minulle toisen oluen. Sanoin, että ei kiitos, enhän minä toista tilannut. Tarjoilija näytti, että saman pöydän toisessa laidassa istuva Arsenal paitainen, minua isompi körmy tarjoaa. Kiitosta vain. Ensimmäinen kerta, kun musta mies tarjoaa minulle Afrikassa juoman. Nyrkkitervehdykset taas ja asante. Oli juuri alkamassa Arsenalin peli, jota jäin sitten katsomaan. Seuraan liittyi mies joka puhui hyvin englantia, eikä seurannut peliä niin tarkasti. Hän työskenteli jossain laitoksessa, jonka nimestä ymmärsin lähinnä tourism sanan. Muutamien oluiden jälkeen oli puoliajan aika ja jo aika myöhä, joten kiitin miehiä ja sanoin lähteväni nukkumaan. Toinen miehistä oli Liverpool fani, täällä seurataan todella paljon valioliigaa. Olut juodaan yleensä lämpimänä. Kylmääkin on onneksi tarjolla. 

Seuraavana päivänä oli ne markkinat. Kysyin hotellista milloin ne alkavat, vastaus oli kolmen aikaan. Puolen jälkeen lähdin hotellista pihalle. Odotin, että ihmisiä näkyy enemmän, mutta ei. Ehkä markkinat ovat jossain kauempana. Karjaa ei tuoda keskelle kylää. Meninkin mopomiesten luo ja pyysin maasaita viemään minut maasai markkinoille... Tunsin itseni idiootiksi jo sanoessani sen. Mies lähti ajamaan ja kysyi, Supermarket? Ei tämä nyt näin onnistu mietin ja pyysin miestä palaamaan samaan paikkaan. Maksoin perus tonnin kyydistä ja kävelin takaisin hotellille. Hotellin nainen selitti markkinoiden nimen. Maasaiden kielellä keskiviikkomarkkinat. Löydän ne kun astun hotellista pihalle ja jatkan jonkin matkaa suoraan. 

Löysin kolmisenkymmentä ihmistä myymässä vihanneksia, karjamarkkinat olisivat vasta lauantaina, eikä keskiviikkona. Istuin kuitenkin alas katselemaan menoa. Yksi vanhempi maasai nainen tuli vähän juttelemaan, toivotti tervetulleeksi ja siirtyi sitten muiden rouvien kanssa juttelemaan. Markkinoiden takia tänne tulin, mutta matka oli taas parempi, kuin varsinainen kohde. Ihmiset olivat sen verran ystävällisiä, että päätin skipata turistien suosimat Moshin ja Marangun. Näinhän minä sen Kilimanjaron jo lentokoneesta. Häslärikiintiö on täynnä. Jatkan matkaa länteen, jossa muut turistit käyvät vähemmän ja näin ollen siellä pitäisi olla häsläreiden sijaan ainoastaan ystävällisiä tavallisia ihmisiä. 


Ei kommentteja: