Babati

 Seuraavaksi kohteeksi valitsin Mwanzan. Tansanian toiseksi suurin kaupunki Victoriajärven rannalla. Longidosta menee minibusseja vain Arushaan ja sieltä Mwanzaan bussit lähtevät jo aamukuudelta. Matka kestää yli kaksitoista tuntia. Arushassa halusin vain vaihtaa bussia, joten katsoin kartasta, että Babati niminen keskus on muutaman tunnin päässä Arushasta, Mwanzalle menevän reitin varrella. Loistava välietappi siis. Arushasta menee busseja järvelle myös lyhenpää reittiä Serengetin ja Ngorongoron läpi, mutta tuolla reitillä ulkomaalaisen turistin pitää maksaa sataviisikymmentä dollaria pääsymaksuja.

Minibussin täyttymistä sain odottaa pari tuntia Longidossa. Meru oli tästä kuvakulmasta vielä komeampi, kuin Arushasta. Onkohan tuo joskus ollut huomattavasti korkeampi?

Arushassa ei tarvinnut kauaa odottaa, lähes täysi bussi oli jo lähdössä bussiasemalta.

Tässä ollaan noin kymmenen kilometriä Babatista vessataukopysähdyksellä. Bussi oli juuri pysähtynyt jollain bussiasemalla, mutta olin lukenut, että Babatin asema sijaitsee keskustassa. Näin ei kuitenkaan ollut, joten kun siitä hurautettiin ohi, heitin äkkiä rinkan selkään ja pyysin pysäyttämään. Näemmä asema oli vaihtanut paikkaa sinne kymmenen kilometrin päähän.

Babati oli jopa yllättävän iso paikka. Retkitoimistonkin löysin. Sitä pitänyt mies oli huonossa kunnossa, mutta kertoi retkistä sängystään käsin. Kylävierailulla oli hintaa neljäkymmentä euroa, joten päätin olla menemättä. Mies oli opiskellut Helsingin kauppakorkeassa ja hänellä oli edelleen paljon yhteyksiä Suomeen. 

Täälläkin tapasin mielenkiintoisia ihmisiä ruokapaikassa. Opetushallinnon tarkastajan ja opettajan. Juteltiin kaikenlaista ja tuli puhetta koronastakin. He kertoivat, että ensin Tansaniassa levisi paniikki. Presidentti sai kuitenkin ihmiset rauhoittumaan ja jatkamaan normaalia elämää. Ihmiset käyttävät nykyään tavallista enemmän inkivääriä ja muita rohtoja pysyäkseen terveenä.

Lähellä oli järvi, jota kävin katsomassa. Venemiehet koittivat myydä kanoottiretkeä virtahepoja katsomaan, mutten uskaltanut tälle retkelle lähteä. Miehet kyllä vakuuttivat, että tuntevat virtahevot, eikä vaaraa ole. Kyseessä on kuitenkin Afrikan vaarallisin nisäkäs.

Kala-ateria. Oli pyydetty tuosta järvestä. Erittäin hyvää. Käsin kokonaisen kalan syöminen on helppoa, paikalliseen tapaan. Tuo juoma on paikallista inkivääriolutta, johon olen kovasti tykästynyt.

Tulin järvenrantaan mopolla, mutta kävelin pois. Kylänraitti oli mielenkiintoinen paikallisine asumuksineen. Talojen pihalla ihmiset räpläsivät älypuhelimia. Ne jotka huomasivat minut, tervehtivät iloisesti.

Kirkko, joka oli täynnä ja messu käynnissä.

Katusaarnaajalla riitti uskonpaloa. Tansanialaisista noin kuusikymmentä prosenttia on kristittyjä ja neljäkymmentä prosenttia muslimeja. 

Minulle oli kerrottu, että bussiasemalla pitää olla puoli kahdeksan ja bussi lähtee kahdeksalta. En jotenkin uskonut, sillä bussi lähtisi kuudelta Arushasta. Bussiasemalla olin silti vähän ennen kahdeksaa ja bussi saapui vähän ennen yhdeksää. Bussiaseman liikennettä oli mielenkiintoista seurata. Pahvilla korjattuja bussin ikkunoita ja kanoja katolla, noin niinkuin esimerkiksi. Kaupan oli kaikkea.

Bussi oli hyväkuntoinen ja kymmenen tunnin matka maksoi noin viisitoista euroa. Nettiyhteys oli ihan ok, joten kuuntelin matkalla podcasteja ja katselin hieman paria leffaa bussin telkkareista. Toinen oli kiinalaisten hightecharmeijapropagandaa ja toinen paikalline komedia, jossa kuuluisan näyttelijän kaupunkilaismakuun juntahtava, mutta erittäin puhelias isä saapuu asumaan poikansa luokse. Ihan hauska ja englanniksi tekstitetty.

Matkalla pysähdyttiin monella asemalla. Nälkä ei taatusti tullut. Kerran pysähdyttiin ravintolaan hakemaan lounaat. Pikaiset takeaway annokset mukaan ja matka jatkui. Vessatauot pidettiin keskellä ei mitään puskatyylillä.

Maisema oli melko alavaa. Apinanleipäpuita oli paljon ja muutaman seeprankin näin.

Ensin otin huoneen kalasataman läheltä hotellista nimeltä Mwolekas, sillä alue vaikutti mielenkiintoiselta. Superbowl oli kuitenkin jo käsillä ja tuo hotelli oli turhan rähjäinen, paremman huoneen jääkaappikaan ei toiminut

Keskustassa sijaitsevan Vizanon 15€ huone toimi tarkoitukseen paremmin ja mopotaksilla pääsi kaupungissa mihin vain neljälläkymmenellä eurosentillä. Jääkaappi ja kohtullisen iso telkku, johon sai yhdistettyä läppärin. Tamba Bay voitti ja peli oli vähintäänkin hyvä.