Tunnisteet
Indonesia
(110)
Thaimaa
(98)
Filippiinit
(58)
Malesia
(47)
Snorklaus
(46)
Suomi
(45)
Sukellus
(44)
Kiina
(39)
Tansania
(36)
Egypti
(33)
Intia
(31)
Ecuador
(30)
Sumatra
(28)
Ghana
(27)
Nicaragua
(25)
Sulawesi
(25)
Vietnam
(25)
Kambodža
(22)
Myanmar
(22)
Nusa Tenggara
(21)
Peru
(21)
Bolivia
(20)
Galapagos
(20)
Laos
(20)
Sri Lanka
(20)
Maluku
(19)
Etiopia
(18)
Tulivuori
(18)
Savanni
(17)
Benin
(15)
Iran
(15)
Malediivit
(14)
Viidakko
(14)
Dominikaaninen
(13)
F1
(13)
Turkki
(13)
Australia
(12)
Borneo
(12)
Amazon
(10)
Italia
(10)
Saudi Arabia
(10)
Taiwan
(10)
Argentiina
(9)
Brasilia
(9)
Kolumbia
(9)
Oman
(9)
Jaava
(8)
Meksiko
(8)
USA
(8)
Belize
(7)
Togo
(7)
El Salvador
(6)
Malta
(6)
Qatar
(6)
Sarawak
(6)
kalimantan
(6)
Guatemala
(5)
Japani
(5)
Ranska
(5)
Sikkim
(5)
Bali
(4)
Costa Rica
(4)
Dinosaurus
(4)
Hollanti
(4)
Honduras
(4)
Norja
(4)
Panama
(4)
Paraguay
(4)
Venäjä
(4)
Bahrain
(2)
Englanti
(2)
Ruotsi
(2)
Sveitsi
(2)
Latvia
(1)
Saksa
(1)
Singapore
(1)
Vatikaani
(1)
maanantai 11. tammikuuta 2010
Kota Bharu
Parissa museossa on tullut käytyä. Sotamuseossa oli hyvin tietoa Japanilaisten tekemisistä toisessa maailmansodassa, pääpaino tietenkin tämän alueen vaiheisiin.
Kaupungilla huomasin mielenkiintoinen huoneluokituksen.
Eipähän ykskään travelleri istu taskut täynnä rahaa ja janoissan, kun luulee, että muslimimaasta ei saa alkoholia... (Aikataulut ovat kuulemma vanhentuneita) Kuvassa näkyy myös adapterini, Malesia on ainoa maa jossa olen sellaista tarvinnut.
Vihanneskoju keskustorilla
Lounaan olen yleensä käynyt syömässä täällä keskustorin yläkerrassa. Kaupungista löytyvät toki myös jenkkien lahjat maailmalle: McDonalds, KFC ja Pizzahut, näyttävät olevan jopa melko suosittuja.
Yhtenä päivänä tuli kokeiltua jättiläiskatkarapua. Tämä on hinnakkain ateria tähän mennessä 16r, normaalisti sapuskat maksavat n.5r.
Päivällisellä taas olen käynyt iltatorilla. Ensin valitaan riisi paperitötteröön ja sitten valitaan näistä laatikoista lisukkeet.
Tämän jälkeen siirrytään juomakojun pöytään, tilataan juoma (teetä, kahvia, kaakaota, kuumana tai jäillä) ja avataan paperikäärö. Ainoastaan keiton kanssa käytetään ruokailuvälineitä. Käsi huuhtaistaan pöydässä olevan kannun vedellä ja ruoka syödään sormin. Ruokailun päätteeksi käsi huuhdotaan taas puhtaaksi. Nyt olen muutaman päivän syönyt riisiaterioita käsin, jos jatkossa tällaisen sapuskan kanssa tarjotaan haarukkaa otan sen edelleen vastaan.
Yleensä syön harvoin jälkiruokia, mutta tällä kojulla on tullut vierailtua jokaisen päivällisen päätteeksi. Banaanipannukakkujen kotimaassa osataan todella muidenkin jälkiruokien valmistus.
Tämä mies ilmestyy iltatorille aina auringonlaskun aikaan ja antaa sireenillä merkin. Kojut alkavat hiljakseen sulkea ja ihmiset vähenevät torilta. Hieman myöhemmin mies puhuu jotain megafoniin ja rukoustauko alkaa, juuri kukaan ei liiku torilla n. puoleen tuntiin, mutta miehen annettua taas merkin kojut avaavat ja ilta jatkuu normaalisti.
Lähes kaikki nuoretkin naiset käyttävät huivia, mutta muuten monien pukeutuminen on hyvin länsimaalaista. Huiveja jotka peittävät kaiken paitsi silmät olen nähnyt vain kerran yhdellä naisella.
Keskustorilla näki upeita perinteisiä pukuja. Toki näitä silkkisiä kävelee joskus myös kadulla vastaan. Sinänsä harmi, että kaikkialla maailmassa siirrytään vähitellen moderniin läsimaiseen pukeutumiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
On kyllä hyvän näköistä valikoimaa! Nimittäin omissa astioissaan. Tuo paperilla oleva mössö ei oikein vakuuta, on varmaan tarkotuskin pitää visusti pussi supussa ja ronkkia sieltä sormella suuhun paperin sisältöön katsomati.
Sinistä riisiä namnam. Jälkkärit vois kelvata, niinku puvutki.
Jukalle tuli heti nälkä katsellessa noita herkkuja , siniriisi hiukan oudoksutti mutta lienee siis sekin hyvää .
Hienon näkösiä vaatteita kyllä, pitänee joskus päästä tuonnekki shoppailemaan :)
Lähetä kommentti