Grand Popo

Resortilla lojuin maanantaihin asti, Aika kului altaalla, välillä rannassa ja sängyssäkin loikoilin, nyt jaksaa jatkaa reissaamista. Mutteri lähti kotimatkalle sunnuntaina. Yhtenä yönä ukosti kovaa ja satoi. Heräsin kun päälleni tippasi vettä, pitikin siirtyä nukkumaan sängyn toiselle laidalle, onneksi valui vain yhdestä kohtaa.

Menu oli tämän näköinen. Kalavartaat olivat parasta sapuskaa mitä täällä söin. Mustekala oli uusi kokemus, siis tällainen vähän isompi, ei mikään squid, palojen koosta päätellen, mureaa ja hyvää, ei lainkaan kumimaista.

Tässä pieni barracuda, aika miedon makuinen. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei hintansa veroista, näillä hinnoilla saisivat hankkia paremman kokin, varsinkin soosseissa olisi paljon parantamisen varaa.

Koiratkin otti rennosti.

Maanantaina vaihdoin lähemmäs kylää, Lion baariin.

Huoneen taso putosi hieman, kuten hintakin (5000cfa).

Lounaalla kävin katuravintolassa, mukavan tulista kastiketta, tuo valkoinen juttu ei ole noussut suosikikseni (100cfa).

Syy miksi jäin vielä päiväksi Beniniin oli Villa Karo, Suomalais-Beniniläinen kulttuurikeskus. Juha Vakkurin perustama paikka, mies jolta olen lukenut kirjat Afrikan läpi ja Afrikan ympäri, suosittelen molempia.

Yrittävät tuoda roskikset Beniniin, tässä riittää työsarkaa...

Ensimmäisenä kävin museossa, luin kirjan jossa selitettiin näitä erilaisia patsaita, mutta pakko tunnustaa, etten nyt muista mitä tämä edusti, oisko ollu tulen. Kysyin saako kuvata ja nainen sanoi, että ei. Mutta jatkoi hetken päästä, että jos haluat pari kuvaa ottaa, niin ota vain. Hän on aiemmin antanut kuvata, mutta kun jotkut räpsivät kaikista patsaista kuvia, eivätkä muuta tee, hän on päättänyt kieltää sen.

Toisessa huoneessa ollut hyvä kartta, josta voi hahmottaa hieman oikeita heimorajoja ja ymmärtää kuinka hölmösti näitä rajoja on tänne vedelty.

Toisen huoneen jälkeen nainen pyysi minut mukaansa kirjoittamaan vieraskirjaan. Kirjastolla näin hyvin suomalaisen näköisen naisen ja kysäisinkin suomeksi onko hän Suomesta, myöntävä vastaus tuli samalla kielellä. Paikallinen nainen hämmästyi ja kysyi olenko Suomesta, vastattuani kyllä, hän sanoi, että olisit heti sanonut, hän jättää minut nyt tänne kirjastoon kirjastonhoitajan hoiviin (en muista nimeä, anteeksi), mutta muista kirjoittaa kirjaan. Jäinkin juttelemaan uuden kirjastonhoitajan kanssa, joka oli aloittanut hommansa vasta muutama viikko sitten, kuusi kuukautta on tarkoitus olla. Lahjoitin mutterin antaman kirjan tänne kirjastoon, josta löytyy ruotsiksi, ranskaksi ja suomeksi kirjoja ja näytti elokuviakin olevan.

Kirjasto on kaikkien käytössä, suurimpana käyttäjäkuntana lisensiaatit, paikallisia kävijöitä toivottaisiin enemmän.

Katutaidetta paluumatkalta, jolla muistin, että uima(futis)shortsini olivat jääneet edellisen majapaikan vessaan, mopo alle ja hakemaan. Shortsit löytyivätkin siivoojien huostasta, ei tarvinnut taas lähteä ostoksille.

Siitä se idea sitten lähti, Lion baari on rannalla, joten vaihdoin shortsit ja lähdin rannalle koittamaan aaltoja. Kun yksi iso kaatoi minut vastustamattomasti maahan, päätin, että olen pulikoinut tarpeeksi. Yksin ei kannata olla liian rohkea.

Täällä voisi viihtyä pitempäänkin, täydellinen paikka levyttelyyn. Palmujen välistä löytyisi loistava paikka riippumatolle (jollainen pitäisi teettää). Nyt ei ole kuitenkaan sellainen fiilis, joten jatkan matkaa. Baarista testasin pari juomaa. Cool Lion oli nimensä veroinen, hyvin raikas. Beach Lion taas oli todella inkiväärinen (1000cfa/kpl). Olin baarin ainoa asiakas, paikkaa pitävä mies taisi torkkua lähempänä rantaa.