Bolgatanga

Majapaikasta Larabangassa lähdin melko aikaisin, puoli yhdeksän aikaan olin jo tien varressa odottamassa bussia. Minua jututtamaan tulleet pojat olivat sitä mieltä, että bussista ei koskaan tiedä ja minut pitää saada liikenteeseen mahdollisimman nopeasti, kun kerran Bolgaan olen menossa. Toinen pojista pysäyttikin täyden puskataksin ja huitoi minua kyytiin, kävelin paikalle, mutta todettuani, että autossa on jo 4 matkustajaa ja peräkontti aivan täynnä odotan bussia. Toki tuohonkin olisi mahtunut järjestelyn jälkeen, mutta mielestäni minulla ei ollut niin kovaa kiirettä, katsotaan sitten jos bussia ei näy kymmenenkään jälkeen. Sanoinkin tästä pojille, mutta seuraavaksi he pysäyttivät poliisiauton. Nyt en viitsinyt sanoa ei kun näin erikoinen kyyti oli tiedossa ja piletti Tamaleen maksaisi 15c, eli ei kovin paljoa enempää, kuin bussi.

Melkein heti pysähdyttiin syömään, minä olin juuri syönyt, joten istuin odottamaan. Syöpöttelyn jälkeen lähdettiin jatkamaan ja takaikkunasta näkyi bussi, oli siis ajallaan. Tämän jälkeen takapenkillä vieressäni istunut palomies huomautti turvavyöstä, oho... Matkalla opin, että Ghanassa ei ole nopeusrajoituksia ja sireenillä on hyvä moikata muita poliiseja. Myös tiesuluista pääsee kätevästi läpi, kun laittaa sireenit päälle, kerran tienvarsipoliisi jopa tervehti asennossa ja käsi lipassa. Tamalessa autoa ajanut poliisi ohjasi minut bussiasemalle ja etsi oikean bussin, tarkistaen vielä oikean hinnankin, erittäin ystävällisiä kavereita, jotka jatkoivat jonnekkin vielä vähän Tamalesta eteenpäin. Minä hyppäsin bussiin ja pian lähdettiin kohti Bolgatangaa (9c). Nyt kyyti oli ahdas, mutta perille päästiin monta tuntia ennen pimeää.

Bolgassa kävelin Black Star hotellille.

Josta sain tämän huoneen 40 cedillä. Vähän parempaa tällä kertaa, jotta on mukava makoilla ja parannella flunssaa. Jääkaappi ei toiminut ja vaihdatinkin sen toisesta huoneesta, kun olin todennut, että muuten minulla on talon paras huone. Ei toiminut kuitenkaan tämäkään jääkaappi, kuin ehkä muutaman asteen viilentäen.

Ensimmäisenä aamuna oli taas hankala löytää kahvia, joten päädyin ostamaan vedenkeittimen 8 cedillä, ehkäpä vuoden hulluin ostos, mutta nyt saa aamukahvit helposti.

Pyörätuolikorista, jota oon nähny pari kertaa aiemminkin pelattavan Ghanassa. Nyt kavereilla oli paljon yleisöä, sillä oli Ghanan itsenäisyyspäivä ja väki odotti paikallista poliisipäälikköä saapuvaksi.

Lopulta kaveri saapui ja tarkisti rivistöt auton lavalta. Aika paljon härväsivät nämä sotilaat, kyllä suomalaisissa paraateissa osataan seisoa jämptimmin.

Katselmuksen jälkeen oli cheerleaderesitys, musiikista vastasi sotilassoittokunta.

Sitten marssittiin, ensin sotilaat ja perässä koululaiset, näitä marssiharjoituksia onkin näkynyt pitkin viikkoa. Ei näy kuvissa, mutta hauskasti heiluttivat suoria käsiä olkapäiden korkeuteen, taas pitää sanoa, että suomalainen marssi näyttää paremmalta. Hauska bongaus tuo Mt. Sinain lippu (sen niminen koulu), ei oo enää kauaa, kun olen melkein niissä maisemissa. Ihan en jaksanut katsoa koko showta, kun mahassa kurni. Ravintolan telkkarista näin, kuinka Accran isoa paraatia häiritsi kaatosade.

Ruoasta puheen ollen, kuulin, että ystäväni Mikko on uskaltautunut katukeittiöön Thaimaassa, joten päätin, että mun täytyy lähteä ihan oikeaan pöytäliinaravintolaan pizzalle, jottei maailman tasapaino järky. Viiden tuuman pizza olisi kuitenkin maksanut 20 cediä. Joten päätin, ettei se maailman tasapaino niin tärkeää ole... ja

suuntasin minäkin kadunvarteen (4c).

Bolgassa flunssa lähti ja neljän yön jälkeen jatkoin matkaa. Olin meinannut tehdä päiväretken Pagaan, mutta miettiessäni mennäkkö vai ei, Minna käytti veto-oikeuttaan ja kielsi kesyjenkin krokotiilien kanssa telmimisen.