Kameliretki

En jaksanut ihan vain loikoilla sukeltelun jälkeen, joten lähdin kamelisafarille (250Ep). Mukana oli myös aussiskottipariskunta. Ensin ajeltiin tunnin verran autiomaahan, jossa kamelit odottivat. 20 minuutin ratsastamisen jälkeen noustiin kameleiden selästä ja laskeuduttiin

Tähän kanjoniin.

Ihan kiva, muistaakseni valkoinen kanjoni oli nimeltään, ainakin näyttää siltä.

Oppaanamme olleen pojan koira ei päässyt laskeutumaan kanjoniin, joten se seurasi jossain ylhäällä ja kävi näyttäytymässä aina välillä. Tässä se oli hetken mielissään, kun pääsi luoksemme, mutta ei uskaltanut taaskaan seurata jyrkkää alamäkeä.

Kanjonikävely päättyi tälle keitaalle.

Ihan semmosta kuvitelmien vesilammikkoa ei löytynyt.

Täällä suojassa syötiin lounas ja oleskeltiin muutama tunti. Tylsää ei kuitenkaan tullut, sillä löysimme paljon juteltavaa matkailusta, politiikasta, skotlannin itsenäistymisestä ja formuloista.

Kiipesin myös tälle nyppylälle, jonka kivimuodostelmasta tuli mieleen taivashautajaiset. Poika kertoi myöhemmin, että tämä on jonkun miehen oleilupaikka.

Lähdössä liikkeelle. Aussinaisen kameli piti aina välillä outoa ääntä. He olivat kahden päivän reissulla ja kun myöhemmin törmäsimme, he kertoivat, että tämä ääntely oli loppunut, kun tiemme olivat eronneet, ilmeisesti minun kamelissani oli ollut jotain kiinnostavaa/vihastuttavaa.

Taas puolisen tuntia ratsastusta, saavuttiin tälle paikalle ja kiivettiin ylös. Kamelini oli mukana, mutta kävelin silti itse.

Ylhäällä pääsin taas ratsastamaan.

Olimme tulleet katsomaan kalliossa olevaa vanhaa kirjoitusta, täältä minä ratsastin autotielle ja pariskunta palasi kameleidensa luokse.

Myös kamelia voi kutittaa. Autotieltä palasin Dahabiin taksilla, oikein leppoisa reissu.

Yhtenä iltana testasin halpaa egyptiläistä rommia (25 Ep), ei ollut hääviä, mutta kolan kanssa ok. Nauratti teksti pullon kyljessä: "Especially for all-inclusive hotels". Illalla tapasin myös tämän retkeltä tutun pariskunnan ja otettiin pari olutta. Matkalla hotellille näin jotain erikoista, baarin jossa oli ihmisiä. Kuulemma suurin osa oli Dahabissa asuvia, hetken juttelin miehen kanssa, joka oli ollut tekemässä sukellusdokumenttia ja palaamassa seuraavana päivänä takaisin Turkkiin.

Kun kameleilla oli ratsastettu päätin kokeilla toista suosittua turistiaktiviteettia, mönkiällä ajelua. 100Ep oli hinta parin tunnin ajelulle ja minulla kävi tuuri, muita ei ilmestynyt määräaikaan mennessä, joten lähdin oppaan kanssa kahdestaan.

Turistin holhoamisesta sain makua, kun olin laittanut kypärän päähän ja valmiina lähtöön:

-Miksi otit huivin pois naaman edestä?

-En tarvi sitä ainakaan vielä.

-Kyllä se on hyvä olla, mies sanoo ja sitoo huivin suuni eteen.

-Aurinkolasit päähän.

-Ei nyt.

-Miksi?

-En tarvi niitä ainakaan vielä.

-Miksi?

- Ne on aika tummat, olen mielummin ilman.

-Aavikolla sitten.

-Juu juu...

Aavikolle päästyämme opas lähti menemään ihan mukavaa vauhtia, kunnes törmäsimme toiseen porukkaan ja jumituimme hetkeksi hiekkapölyyn heidän takanaan, nyt aurinkolasit olivat tarpeen. Päästiin kuitenkin ohi ja tauolla he osoittautuivat italialaisiksi. Tauolta lähdettiin melkein samaan aikaan. Oppaani lähti jostain syystä jatkamaan normaalia letkaköröttelyvauhtia, mutta muutaman jalla jalla huudon ja käden pyörittelyn jälkeen hän lisäsi vauhtia moottoripyörällään sen verran, että 70km/h rajoitetulla mönkiällä ei meinannut pysyä perässä. Mutkaiselle sora"tielle" vauhtia oli sen verran, että oli hauskaa.

Toisella taukopaikalla ihailtiin Dahabin laguunia mäen päältä. Yleisellä tiellä saa kuulemma oppaan kanssa ajaa mönkiällä kortitta. Moottoripyörää kyselin päivävuokralle, mutta sen ajamiseen tarvii moottoripyöräkortin.

Kolmannella taukopaikalla kiipesin nyppylän päälle, josta ei kuitenkaan ollut niin hyviä maisemia, kuin olin toivonut.

Tässä ollaan viimeisellä stopilla laguunilla. Hauska reissu tämäkin, kun sai lähes itse määrätä vauhdin, normaalilla letkaretkellä olisi todennäköisesti ollut tylsää.