Tamale

Gambagassa käydessäni viimeisellä aamiaisella, yksi kojua pitävistä naisista kysyi, miksen sanonut hänelle eilen "you are invited", kun kävin iltapalalla. Pahoittelin ja selitin kulttuurieroilla. Täällä on kohteliasta sanoa syödessä esimerkiksi vieressä istuvalle, jolla ei ole ruokaa, että "you are invited" tämä on lähinnä kohteliaisuus, minulle se on sanottu erittäin usein ja itsekkin olen sen sanonut muutamia kertoja, muttei kertaakaan kukaan ole oikeasti ottanut osaa syömingeihin, kuten en minäkään.

Toinen jännä kulttuuriero sattui jo toistamiseen, kun pyysin ettei kahviin laiteta lainkaan sokeria, nainen kysyi, että sopiiko, että hän laittaa vähäsen, ghaanaiset eivät selvästi pidä kahvista ilman sokeria.

Gambagassa suunnittelin lähteväni Gushiegan ja Yendin kautta Tamaleen. Olin ajatellut, että pääsen ainakin Yendiin asti tänään, mutta maanviljelijä, joka oli edellisenä päivänä tiennyt, että Norja ja Suomi ovat rajanaapureita kertoi, että Nalerigusta pääsisin todennäköisesti vasta iltapäivällä kohti Gushiegaa, koska ei ole markkinapäivä.

Uskoin häntä ja Naleriguun päästyäni ostin lipun tähän Walewaleen menevään bussiin, samaa reittiä siis takaisin miten olin tullutkin, pyysin päästä katolle, koska olin nähnyt, että paikalliset matkustavat myös siellä. Vastaus oli ensin ok, mutta hetken harkinnan jälkeen minut ohjattiin sisään. Vähän oli pettynyt olo, tylsin reitti, tylsimmällä tavalla.

Ensimmäisellä pysähdyksellä kysyin kuitenkin uudestaan apupojalta voinko mennä katolle, hänelle se oli ok, kuten myös hieman naurahtaneelle kuskille, joten kipusin ylös.

Nyt oli näköalat kohdillaan ja ilmastointi toimi, seurana oli kolme paikallista.

Tässä ollaan pysähdyspaikalla, jossa muut katolta lähtivät ja seuraani liittyi vain apupoika. Hän oli 15-vuotias ja kertoi tienaavansa 4 cediä päivässä tässä autossa. Hänen isänsä oli omistanut kaksi bussia, mutta isän kuoltua perheestä oli tullut köyhä ja nyt hän yrittää tienata päästäkseen takaisin kouluun. Huomasin vihjeen, että hän pyysi rahaa koulua varten, mutten antanut, sillä kerjääminen ei ole oikea tapa ja jos olisin antanut rahaa hetken helpotukseen olisin voinut luoda kerjäläisen, ilman apua poika ehkä pääsee silti kouluun tai ehkä hän jossain vaiheessa ylenee esimerkiksi kuskiksi. Tauolla ostin kananmunia ja toisen tarjosin pojalle.

Palanut bussi, kuulemma kolme vuotta ollut jo tuossa, kertoi herrasmies, joka tuli kanssani katolle, että yksi nainen mahtui matkan varrelta kyytiin.

Walewalessa vaihdoin minibussiin. Viereeni istui nuori mies, jonka nilkka oli vääntynyt pois paikoiltaan auto-onnettomuudessa. Tuoreeltaan lääkäri oli sanonut, että ei voi tehdä mitään ja nyt mies oli menossa ilmeisesti isänsä kanssa johonkin, jossa osataan ehkä jalka parantaa. Jalkapöytä oli jo melko pahasti turvonnut, koska onnettomuudesta oli jo kaksi kuukautta. Erittäin surullista nähdä tällaista, joka voi pilata nuoren miehen koko elämän, kun tietää, että Suomessa tuo ei olisi ollut kovinkaan suuri juttu ja se olisi voitu korjata melko nopeasti.

Tamalessa kävelin suoraan metro mass bussiasemalle, mutta Molen bussi oli kuulemma jo mennyt. Lähdinkin etsimään hotellia. Ensin tutustuin vähän hämyiseen central vierastaloon, jossa oli kuulemma 25c ja 30c huoneita. Pyysin nähdä molemmat. Ensin mies näytti 30c huoneen, lakana oli vähän huonosti, joten mies sijasi vuoteen paremmin. Huone oli melko pieni ja nähtyäni kondomin kuoret sängynlaidalla, pyysin nähdä 25c huoneen. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä niitä oli vain yksi jäljellä ja sieltä oli lukko hajotettu vasta. Eli mies tarjosi kerran käytettyä huonetta ja toiseen huoneeseen oli murtauduttu vasta, kiitin ja kerroin katselevani vielä muualta.

Al Hassan hotellista sain tämän huoneen 40 cedillä, ilmastointi, jääkaappi, kylpyhuone ja kaksi sänkyä. Halvemmat olivat menneet. Tamalessa on ilmeisesti kova käyttöaste hotelleilla, sillä kysyin, että onko täällä festivaalit tai jotain, mutta kuulemma ihan normiviikko, myöhemmin kuulin, että varsinkin viikonloppuna hotellit ovat melko täynnä.

Jutellessani Minnan kanssa skypessä kuulin melua pihalta, juhlat tai jotain? Ei vaan mestareiden liigan ottelu Arsenal-Bayern.

Futista en jäänyt kuitenkaan katsomaan, vaan ostin tältä kaverilta puolikkaan helmikanan (10c) ja menin paikalliseen baariin syömään sen kera oluen. Viereisessä pöydässä oli immigration officen tyyppi, jonka kanssa juteltiin parin oluen verran, viisumin pidennys onnistuisi kuulemma helposti, mutta kerroin, että aion mennä suunnitelmien mukaan kotiin.

Seuraavana aamupäivänä kävelin trotro asemalla, jossa pyydettiin 20c kyydistä Larabangaan. Päätin, että tämä on liikaa, kun pitää maksaa 10c vielä mopokyydistä Moleen ja suoraan Moleen menevä bussi maksaa vain 10c. Linja-autoasemalla olin kahdentoista jälkeen ja kuulin, että Molen bussi menee puoli kahdelta. Ostin lipun ja jäin odottamaan. Neljän aikoihin ei vieläkään näkynyt bussia, edellisenä päivänä olin ollut asemalla ennen neljää ja bussi oli mennyt.

Tämä asema tuli siis tutuksi. Käydessäni vähän kävelemässä ja ostamassa limun, näin kuinka ryhmä poliiseja kävelee koko tien levyisesti taistelumuodostelmassa rynnäkkökiväärien kanssa. Jäin kauppaan juomaan kolaani ja näin kuinka paikalle tuli muutama lava-auto ja poliisit marssivat autoon, pian jostain tuli lisää poliiseja ja sotilaita mukanaan muutama pidätetty mies. Yhteensä virkavaltaa oli kolmisen kymmentä. Lähdin takaisin bussi asemalle, kun yksi poliiseista ärähti, että mitä siinä seisot.

Linja-autoasemalla juttelin taksikuskin kanssa, jonka kanssa olin vaihtanut aiemminkin jo muutaman sanan. Hän kertoi, että jossain Tamalen lähistöllä oli ammuttu joku ja myös Tamaleen oli saapunut miesporukka, joka oli vaatinut oikeudessa jotain miestä ammuttavaksi ja kai jotain ampumista oli ollut Tamalessakin. Ihan en ymmärtänyt täysin tapahtumia, enkä ole selvittänyt sen tarkemmin. Mutta poliisi haluaa taksikuskin mukaan näyttää voimaa ja olla esillä, sillä pienestä kahakasta voi tässä maassa leimahtaa isoja ongelmia.

Bussi lähti lopulta ennen viittä ja oli perillä muutamaa tuntia myöhemmin, perille asti oli mukana minun lisäkseni neljä saksalaista nuorta. Motellilla sain varaamani dormipaikan (30c) ja menin melko aikaisin nukkumaan, sillä aamulla oli taas safari tiedossa.

Metro Mass jyrää!