Yeji - Accra

Yejissä oli vain yhden yön. Seuraavana päivänä (tiistaina) olisi lähtenyt laiva Akosomboon. Tätä Voltan läpi kulkemista olin harkinnut, mutta nyt ei ollut siihen enää aikaa. Laiva olisi aikataulun mukaan Akosombossa vasta torstaina ja lentoni lähtee keskiviikkoiltana.

Lauttaranta. Sen verran vietin järven rannalla aikaa, että söin aamiaisen ja join kahvit. Risteilyä toiselle puolelle harkitsin, mutta luovuin ajatuksesta.

Tällä lautalla siis pääsee järven yli, jos on liikkeellä päivällä. Tuossa vieressä samantapainen alus, jolla itse ylitin järven.

Kymmenen jälkeen lähdin liikkeelle. Olisin halunnut matkata vielä kerran bussin katolla, mutta asemalla oli vain minibusseja Kumasiin. Ostin lipun yhteen näistä (15,5c) ja sain etupenkkipaikan.

Etupenkillä oli mukava seurailla aseman tapahtumia ja tunnin odottaminen ei haitannut. Olin päättänyt olla Kumasissa viimeiset yöt, joten kiire ei ollut. Matkalla oli pieniä kyliä ja ennen Kumasia ihan hienot ylänkömaisemat.

Kumasissa kuski kertoi ison torin pohjoispuolella, että tässä on viimeinen pysäkki. Ei muuta kuin kiertämään toria. Ihan tarpeeksi en kiertänyt vaan jouduin mutkittelemaan torin laitamilla, kaikkialla oli joku myymässä jotain, kulkureitit tukossa ja aivan liikaa ihmisiä. Yksi citymaasturi lähti juuri liikkeelle, kun olin ohittamassa sitä, väli ei ollut iso, joten jouduin tanssahtelemaan äkkiä alta pois, etten jäänyt auton ja kojun väliin. Kirosin kuskin suomeksi, muutkaan lähellä olleista eivät vaikuttaneet tyytyväisiltä, joten pieni tunteenpurkaukseni sopi tunnelmaan.

Päästyäni väljemmille vesille ja löydettyäni mangokauppiaan alkoi taas hymyilyttämään. Päätin yöpyä tutussa Kingsway hotellissa. Kävelin sisään ja kysyin naiselta saanko vanhan huoneeni takaisin. Hän jäi katsomaan, joten kysyin eikö hän muista minua, sanoi muistavansa, mutta koittaa miettiä missä huoneessa majoituin. Autoin ja kerroin 103:sen. Valitettavasti se oli varattu, joten jouduin ottamaan toisen vastaavan. Kaksi huonetta jakaa pesuhuoneen, 103 jakaa sen viereisessä huoneessa toimivan toimiston kanssa, joten virka-ajan ulkopuolella pesuhuone on oma. Siinä mielessä toinen huone ei ollut aivan vastaava (42c).

Kumasissa päätin leikkauttaa tukkani. Ensimmäisessä kampaamossa ei leikattu hiuksia, mutta tähän minut huolittiin. Molemmat parturit olivat rajailemassa millin sänkeä, joten istuin odottamaan. Melkoista nysväämistä, mietin, että kauankohan minun tukassani menee. Yllätyin siis hieman otteista, joilla parturi alkoi napsimaan tukkaani. Sanoin, että lyhentää vähän, johon hän vastasi juu tiedän ja napsaisi reilun pätkän pois. Vähän alkoi jännittämään, kun oli tottunut suomalaisiin ja aasialaisiin pertureihin, joita saa kannustaa leikkaamaan vielä vähän enemmän. Hyvä parturi lopulta oli ja nysväsi partani kimpussa kauemmin, kuin hiusteni. 10c oli lasku.

Hotellini läheltä löytyi kebabbia, yllättävän hyvää, rulla 8c.

PayPal tililtäni löysin muutaman euron ja ostin LP Egyptin Siinain osan 3,5 eurolla (pdf). Nyt pääsee koneessa tutkimaan paikkoja ja on kartta. Suunnitelmissa on viipyä Dahabissa viikko ja toinen viikko ehkä Sharm El Sheikissä, jos myös siellä on hiljaista ja hyviä tarjouksia.

Kumasista lähdin VIP bussilla Accraan (25c+5c rinkka). Kalliimmassakaan vaihtoehdossa ei saanut olla rauhassa näiltä matkasaarnaajilta. Surullista mihin suuntaan kristinusko on mennyt täällä, kyllä Jeesus pyörisi luolassaan, jos olisi sinne jäänyt ja tietäsi kuinka humpuukipapit hienoissa vaatteissaan huijaavat kansalta rahaa. Vakkurin sanoin, näiltä en ostaisi käytettyä autoa, enkä raamattua, vaikkakin raamattu olisi varmasti uudenveroinen...

Pastorin jälkeen oli vuorossa jotain uutetta samanlaisella paatoksella myyvä kaveri. Matka kesti viitisen tuntia ja perillä accrassa päätin lähteä katsomaan Accra Mallin. Taksikuskit olivat taas yhtä miellyttäviä, kuin aina, mutta 10 cedillä hyppäsin kyytiin. Matkalla taksikuski alkoi höpöttää 15 cedistä. Kerroin hinnan olevan 10 cediä tai voin jäädä pois tässä ja olla maksamatta mitään, tämän jälkeen hetki mykkäkoulua, jonka jälkeen suhteemme normalisoitui.

Onpa tutun näköinen moskeija, Turkin lippu liehui katolla.

Kuski halusi, että otan hänestäkin kuvan.

Ostoskeskus ei ollut hirveän iso, eikä siellä ollut mitään kovin kiinnostavaa. Leffateatterissakaan ei pyörinyt mitään mielenkiintoista. 100 cediä vaihdoin dollareiksi, jotta saan Egyptin viisumin maksettua.

Syömässä kävin puolikkaan kanan isoilla ranskalaisilla (25c). Ostoskeskuksen pihassa yksi taksikuski yritti tosissaan vetää minut kädestä mukaansa, mutta valitsin kuitenkin rauhallisemman vaihtoehdon, jolle sopi heti 5 cediä, viralliset ostoskeskustaksit olivat aloittaneet tinkauksen 20 cedistä.

Lentokentällä olin 3,5 tuntia ennen lennon lähtöä, lähtöselvitys avattiin 2,5 tuntia ennen lähtöä, joten kirjoittelin tämän odottaessa.