Machu Picchu

Portilta meidän piti löytää tämä kärppälippu, mikä onnistui helposti. Yhdellä tytöllä tuli portilla ongelmia, sillä hän oli unohtanut opiskelijakorttinsa alas. Häntä ei päästetty ilman sisään, sillä alennuskortti pitää näyttää lippua ostettaessa, sekä portilla, kyynel siinä taisi vierähtää, mutta n. puolen tunnin päästä tyttö liittyi seuraamme, joten tarina päättyi onnellisesti.

Sumuinen Machu Picchu.

Aluksi pysähdyttiin tälle paikalle kuuntelemaan inkojen historiasta. Tai opas tarkensi, että vain hallitsijat olivat inkoja ja kansaa kutsuttiin, sillä nimellä mitä kieltä he puhuivat, puhutaan nyt kuitenkin inkoista, kun sitä kansan nimeä en muista. Yhden kieliväärinkäsityksen opas halusi korjata. Inkojen sanotaan menneen naimisiin siskojensa kanssa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan näin on ymmärretty, koska täkäläisessä kielessä ei ole sanaa ystävästä, vaan kaikki ovat siskoja ja veljiä. Täten ihmiset ovat esitelleet vaimonsa valloittajille siskoina.

Machu Picchu oli Inkakuninkaan talvipaikka, jonne hän pakeni Cuscon kylmyyttä talvella. Kylää asutti noin 300 ihmistä vajaan sadan vuoden ajan ja se on jäänyt kesken.

Tässä näkyy kuinka inkat halkaisivat kiviä. Noihin reikiin tungettiin puuta, joka turposi kasteltaessa, hidasta mutta toimivaa. Opas kertoi, että he olivat yliopistossa kokeilleet näiden kivien liikuttelua täällä alle laitettavien pyöreiden kivien avulla, muttei siitä mitään tullut, vaan kivet karkasivat, hän uskookin, että inkat liikuttelivat kiviä vetokankaiden tai vastaavien avulla.

Aurinkotemppeli, kylä tärkein paikka. Aurinkotemppeleissä säilytettiin kuolleita ylhäisiä ja heiltä saatettiin kysyä neuvoa tärkeissä asioissa. Temppelien seinät hiottiin tasaisiksi, tavalliset muurit ja asumukset jätettiin hiomatta.

Inkojen kompassi, nykyään hieman epätarkka, sillä magneettinen pohjoisnapa on siirtynyt vuosisatojen aikana. 2 tuntia kestäneen kierroksen jälkeen kiitettiin opasta, joka kiiruhti näyttämään mistä pääsee kiipeämään Wayna Picchulle, eli sille vuorelle joka näkyy klassisissa MP kuvissa taustalla. Me ei oltu sinne ostettu lippua, vaan vastapäätä olevalle MP vuorelle. Niillä jotka olivat vain yhden yön reissulla oli kiire kiipeämään, sillä heidän täytyi lähteä jo yhdentoista aikoihin alas, jotta ehtivät puoli kolmelta lähteviin busseihin. Meillä oli koko päivä aikaa sillä oltiin otettu kaksi yötä.

Joten oli aikaa vaikka päikkäreille. (kuva iltapäivältä)

Täsmää!

Pidettiin evästauko melko pian. Tonnikala voileipäkekseillä maistui, kuten myös suklaa.

Pakollinen minä ja MP-kuva

Tässä mesta ilman häiriötekijää. Nämä MP kuvat kuuluikin ottaa täältä terssien päältä, eikä MP vuorelta, jonne lähdettiin seuraavaksi.

Ihan vuoren huipulle ei motivaatio riittänyt, sillä moni vastaan tullut oli kääntynyt takaisin kuultuaan, ettei huipulta jonne oli tiukka nousu ole tämän parempia maisemia, pitää vain käyttää enemmän zoomia, että saa kuvan MP:sta.

Alas päästyäni minä lähdin kohti Sun Gatea, Minna jäi parhaalle maisemapaikalle odottamaan.

Matkalta MP näkyi vähän eri perspektiivistä.

Sun Gate. Paikan tarkoitusta en tiedä, mutta se on MP:stä itään. Ne jotka tulevat inkatrailia pitkin kulkevat MP:lle tämän portin kautta.

Matkalla takaisin koitin sanoa tälle tollolle, ettei muureille saa kiivetä, ei tajunnut mitään vaan tervehti iloisesti, saattoi olla espanjalainen, hehän suurimman osan inkamuureista ovatkin jo tuhonneet...

Tämä silta oli vähän pettymys, sillä luultiin menevämme inkojen riippusillalle, joka nähtiin museossa, se on kuitenkin jossain muualla ja täällä on vain tämä ilmeisesti keskenjäänyt polku. Nykyään tuolla ei saa enää kävellä sen jälkeen, kun pari turistia tippui alas. Maisemat olivat komeat, joten ei täysin huono ollut tämäkään pisto. Jalat alkoivat jo olla melkoisen väsyneet, ei olla taidettu ainakaan tällä reissulla kävellä näin paljoa yhtenä päivänä. Koitin katsoa siltapolulle kirjautumiskirjasta muita suomalaisia, mutten löytänyt yhtään, ollaan myös moneen otteeseen kuultu, että ollaan ensimmäiset suomalaiset joihin muut ovat törmänneet.

Laama ei tykännyt musta...

Raunioita vähän lähempää, kylillä tuli käveltyä melko vähän, mutta MP:n hienous onkin kokonaisuus.

Paikallinen jänes.

Condortemppeli.

Inkakuninkaan talo.

Pariin taloon oli rakennettu katto, tältä siis näytti inka-asumuksessa silloin kauan aikaa sitten.

Ehkäpä kallein hotelli jonka olen nähnyt, LP:n mukaan halvin huone maksaa 975$ ja yleensä tämä MP:n ainoa hotelli on täynnä. Location, location, location... Tästä lähdettiinkin neljän aikoihin alaspäin loistava päivä.