Ngorongoro Crater

 Edellisenä päivä oltiin skipattu aamiainen ja saavuttu vasta ennen puolta päivää brunssille. Nyt herättiin sen verran aikaisemmin, että oli aikaa aamiaiselle. 

Aurinko nousee, tässä vaiheessa oltiin jo lähellä porttia, josta laskeutuminen kraateriin alkoi.

Heti alkuun näkyi valtavasti seeproja ja gnuita.

Molemmilla oli paljon jälkikasvua. Douglas kertoi, että osa eläimistä ei lähde vaellukselle mukaan, vaan jää tänne. Nyt on pentuaika parhaimmillaan. 

Elandi. Tansanian suurin antilooppi.

Jonkin aikaa ajeltuamme näimme leijonalauman. Odotimme josko näkisimme metsästysnäytöksen, olihan aamu.

Mutta leijonat lähtivätkin tulemaan meitä kohti?

Kraaterilla ei ole juurikaan puita, joten ilmeisen kylläinen lauma löntysteli autojemme varjoon ja alkoi nukkua. Gnuut olivat taustalla valppaana.

Minulla oli sama vaatetus, kuin Suomesta lähtiessä. Säätiedotuksen mukaan aamulla oli kymmenen astetta. Vaikka aurinko oli jo noussut ja me laskeuduttu, oli edelleen vilpoisaa. leiripaikka kraaterin yläreunalla sijaitsee 2300 metrin korkeudessa.

Viimeinenkin saapuu paikalle.

Täällä oli paljon strutseja. Soidinaikaan koiraan valkoiset höyhenet muuttuvat pinkiksi. Pientä punaa oli jo havaittavissa.

Paviaaneja

Toinen elandi seeprojen keskellä.

Big Fivesta puuttui ainoastaan sarvikuono, joten se oli tietenkin kaikkien mielessä. Douglas kertoi, että voimme tarvita tuuria. Sarvikuonoja on vain muutama kymmenen kraaterilla ja ne lymyilevät yleensä kraaterin alareunoilla. Saksalaismies näytti kraaterin reunaa ja sanoi, että lähdetään siis katsomaan miksi tuonne on pysähtynyt kaksi auto. Kaikki pitivät ideaa hyvänä. 

Sarvikuonojahan siellä! Zoomia piti käyttää aika reippaasti, sillä parivaljakko oli todella kaukana. Kuva on otettu viisinkymmenkertaisella optisella suurennuksella. 

Toisesta suunnasta löysimme emon ja poikasen, nämä olivat hiukkasen lähempänä. Douglas kertoi, että on arvioitu sarvikuonojen häviävän Tansaniasta. Suojelutoimet ovat mittavia, mutta populaatio on kovin pieni. Salametsästys on tehnyt tehtävänsä. Syytin kiinalaisten potenssiongelmia, mutta Douglas korjasi, että lähinnä norsunluuta menee Kiinaan. Sarvikuonojen tuhoamisesta ovat enemmän vastuussa arabit.

Norsujakin näkyi

Yksinäiset urokset ovat usein arvaamattomia. Tämä tässä vähän varoitteli, että haluaa olla rauhassa.

Nuoria virtahepoja lammella.

Jos googlettaa Gorongoron kraaterin, saa vastaukseksi järven täynnä flamingoja. Nyt niitä oli vähemmän, mutta joitain kymmeniä nyt kuitenkin.

Harvinaisempi kultasakaali. Vaippasakaaleja nähtiin täälläkin paljon.

Toinen leijonalauma tienvieressä. Oli jo lähes keskipäivä, joten varjoa emme voineet tarjota.

Puhveli ja pahkasika

Vielä yksi Gnuu. 

Matkalla metsän läpi nähtiin vesiantilooppi. Metsän jälkeen olikin ylämäen aika, olimme kierrelleet kraaterissa nelisen tuntia ja oli aika lähteä takaisin leiriin. Kraaterille menee yksi tie alas ja toinen toisesta kohtaa ylös. 

Leirillä oli tarjolla lounas. Seuraava merun ryhmä oli tullut kraaterille, joten jätimme heille makuupusseista lähtien kaikki leiritarvikkeet. Parilla takapenkkiläisellä näytti olevan maskit naamalla.

Edellisenä päivänä Douglas oli kysynyt kiinnostusta vierailla maasaikylässä? Minä ja ranskalaiset ei niin innostuttu, saksalaiset halusivat mennä. Nyt Douglas kysyi uudelleen asiasta. Saksalaiset pääsisivät seuraavana päivänä, kun me muut ei edelleenkään innostuttu. Saksalaisnainen kysyi tähän syytä ja minä vastasin, etten ole oikein turistifeikkikylien fani. Feikillä tarkoitan sitä, että samassa kylässä vierailee päivittäin laumoittain turisteja ja kyläläiset esittävät saman näytelmän kaikille. Ranskalainen jatkoi, että tällaiset näytökset ovat hänen mielestään melkoisia kliseitä. 

Päästyämme ensimmäisen yön majoituspaikkaan Douglas kertoi, että paikallinen opas tulee  hetken päästä ja voimme lähteä puolentoistatunnin kävelysafarille. Safarilla kävellään kylä läpi ja vieraillaan riisipellolla. Olin todella väsynyt aikaisten telttaheräämisien ansiosta, eikä turistikaupan espresso ollut juurikaan virkistänyt. Olin siis tyytyväinen, kun ranskalaisiakaan ei tämä kyläkävely kiinnostanut, vaan hekin halusivat hypätä saman tien meille tilattuun taksiin, jolla pääsisimme takaisin Arushaan. Saksalaiset jatkaisivat Douglasin ja mahainsinöörin kanssa vielä safaria. Todennäköisesti kahdestaan, Douglas ei tosin ollut tästä vielä täysin varma. Hyvästelteltiin porukka ja jätettiin tipit. Annoin yhteensä sataviisikymmentätuhatta shillinkiä.

Meru oli edelleen komea. Loppuun voi todeta, että ehdottomasti kahdeksansadan euron arvoinen reissu. Big five tuli nähtyä, kymmeniä leijonia, kolme leopardia ja lukematon määrä muita eläimiä. Myös Meru slopes firmaa voin suositella. Firma ei ole ollut kovin kauaa pystyssä, mutta kasvaa kovaa vauhtia laadukkaan työn ansiosta.