Ngorongoroon

 

Lähdimme liikkeelle aamunkoitteessa.

Puhveleita näkyi taas paljon.

Ai tästä ootta menossa vai? Unohtui mainita edellisessä päivityksessä, että saatettiin nähdä se leijonien syömä puhveli elossa. Aamupäivällä ajettiin ohi juuri niiltä main missä leijonat olivat syömässä ja nähtiin yksinäinen puhveli norsujen lähellä. Vitsailtiin, että ehkä tuo puhveli tuntee itsensä norsuksi. Lauma antaa suojaa, joten tuo yksilö oli erittäin vaarallisessa tilanteessa.

Missä apina?

Tasangolla oli melko tyhjää, mutta leijona nähtiin taas. Katse oli päättäväinen. Seurattiin kuinka se hiipi antilooppien lähelle ja teki hyökkäyksen. Antiloopit kuitenkin huomasivat sen ajoissa ja pääsivät karkuun.

Virtahepo maalla, tämä on harvinaista

Kakalla? Vai ehkä tuskissaan?

Leijonat olivat mitä ilmeisimmin hyökänneet tämän kimppuun yöllä. Vammat näyttivät pahoilta. Lisäksi sen lammikon oli vallannut toinen virtahepo. Kaislikosta kuului pientä mylvintää ja sitten tämä toinen paineli kuivan maan kautta toiseen lammikkoon. Tämä vammoja saanut painautui mutakylpyyn miettien, että olihan pitkä ja rankka yö, but Im still alive...

Lammikolla oli myös pieni krokotiili.

On ne komeita

Leirillä väki oli vähentynyt niin, että mangustit ja afrikanmarabut olivat tulleet tutkimaan mitä vierailijoilta oli jäänyt.

Roskis kiinnosti

Paluumatkalla itään nähtiin leijonalauma tähystämässä. Sen verran pysähdyttiin, että nähtiin yksi aika huono saalistusyritys. 

Great migrationin häntä oli edelleen matkalla etelään. Kysyin tekeekö firma safareita sinne? Tekee, mutta ne ovat kalliinpia. Etelässä tulee maksaa erityislupa tieltä poikkeamiseen, sillä teitä on niin vähän. Siellä ei myöskään ole leirintäalueita, vaan ainoastaan valmiiksi pystytettyjä safaritelttoja ja mökkejä. Kartasta katsottuna alue ei ole kovin kaukana, mutten nyt alkanut enempää tutkia. Katsotaan sitten ensikerralla.

Strutsit eivät kuulu suuren muuttoliikkeen porukkaan, niitä vain sattui olemaan tällä alueella paljon.

Upea paikka, jonka ei pidä koskaan kuolla. Serengeti tarkoittaa maasaitten kielellä loputonta tasankoa ja se onkin viimeinen suuri tasanko, jossa suuret savannieläimet voivat toteuttaa luontaista vaellustaan Afrikassa. Pienemmät suojelualueet ovat tietenkin tärkeitä nekin, mutta niillä eläimet eivät pääse vaeltamaan, kuten niillä on ollut tapana tuhansien vuosien ajan. Kun tasanko on vapaana eläimistä se toipuu ja heinä kasvaa takaisin. Jatkuva laiduntaminen tekee savannista aavikon. Täällä oppi kuinka tärkeitä yhtenäiset suuret suojelualueet ovat. 

Serengetistä poistuttuamme huomasin, että eläinten luita alkoi näkyä enemmän. Kysyin tästä Douglasilta ja hän kertoi, että se johtuu luita järsivien hyeenojen vähäisyydestä. Luonto ei täällä toimi, kuten Serengetissä. Oltiin Ngorongoron suojelualueella, joka on suojeltu alue, muttei kansallispuisto. Täällä siis asuu myös ihmisiä. Lähinna maasaita karjalaumoineen.

Seuraava yöpaikkamme oli Ngorongoron kraaterin reunalla. Ruokailutilan seinää vasten nojaili suurin luu jonka olen koskaan "luonnossa" nähnyt. Lienee norsusta.

Minun telttani on tuossa keskellä. Meidän telttojamme alettiin pystyttää eturiviin. Saksalaiset kuitenkin huomasivat tämän ja pyysivät siirtoa takariviin, kauemmaksi keittiöstä, minä tein samoin. Viini-illallista odottaessa katselimme pimeydessä liikkuvia hahmoja, mitä ihmettä ne ovat? Asia käytiin tarkistamassa, afrikanpuhveleita! Ne olivat aivan telttojemme takana. Pyöriteltiin jonkin aikaa päitämme ja naureskeltiin, että tuonnekko pitäisi muka mennä nukkumaan? Mahtava idea siirtyä takariviin... 

Kohta paikalle saapui auto ja näimme valokeilassa ihmisiä kävelemässä puhveleiden lähellä. Puistonvartijat tulivat ruokailutalolle aseiden kanssa. Mitään vaaraa ei kuulemma ole. He ovat täällä koko yön, eivätkä puhvelit ole aggressiivisia, ne hakevat itseasiassa suojaa meistä. Puhvelit tietävät, että leijonat karttavat ihmisiä. Varovainen pitää tietenkin olla, varsinkin kun puhvelit tulevat telttojen väliin. Vessakäynnillä tulee tarkistaa ympäristö taskulampulla. Jos puhveli hyökkää, tulee asettua maahan makaamaan, jolloin puhveli ei saa käytettyä sarviaan. Puhveli tappaa uhrinsa työntämällä tämän ensin pusikkoon ja puskee sen jälkeen tohjoksi.

Heräsin yöllä pieneen vessahätään. Joka puolelta kuului maiskutusta ja heinän repimistä, hyvin läheltä. Oli täysikuu, joten teltan seinää vasten näkyi myös ohi kulkevia varjoja. Totesin, että voin pidättää aamuun...