Samana

 

En jäänyt enää odottelemaan korttia, vaan jatkoin Samanaan. Vuonna 2013 WHO rankkasi Dominikaanisen maailman vaarallisimmaksi maaksi kuskeille. Thaimaa jäi täpärästi kakkoseksi. Kumpaakin yhdistää, että kännissä ajelu on käytännössä sallittua.

Mapsistä olin todennut, että tällä kujalla on paljon halpoja hotelleja. Valitsin toisen, sillä ensimmäisen portaat näyttivät pitkiltä.  

Huone oli erittäin perus 20€/yö.

Kun jatkoi rantaan saapuin turistialueelle. Tänne saapuu bussilasteittain turisteja joka päivä etelän ja pohjoisen rysistä. Kuvassa turisteille rakennettu komea kompleksi.

Minä kävelin Whale Samanan toimistoon, jota pyörittää kanadalainen valasspesialisti Kim Beddal, joka on tutkinut alueen valaita jo kymmeniä vuosia. Hän oli ensimmäinen, joka keksi Samanan olevan tieteellisesti ja ekonomisesti tärkeä valasalue jo vuonna 1985. Kaikenlaisiin safareihin osallistuessa on hyvä ottaa tarkkaan selvää, että ne järjestetään vastuullisesti. Tämän pitäisi täyttää kriteerit. Seuraavan päivän reissu oli täyteen varattu, mutta torstaille oli tilaa. Varasin paikan 60 eurolla.

Ryhmävalas on alueen vetonaula.

Hevonen oli kaupungin toiseksi yleisin maanisäkäs.

Täältä löysin pikkupullon Dominikaaneissa tuotettua viiniä. Hintaa vähän yli euron. Maistettuani vilkaisin etikettiä tarkemmin, 8 prosenttista. Sanotaanko, että erittäin tuore, mehuisa.

Samanan rantabulevardi

Tässä lepää Nima. Ryhävalaiden pyrstön väritys on jokaisella valaalla omanlaisensa, joten todella monet valaat on nimetty. Nima syntyi täällä, kuten 85% muistakin Pohjois-Atlantin ryhävalaista. Samanan lahti on täynnä valaita näihin aikoihin, sillä tänne tullaan parittelemaan, jonka jälkeen naaras ui pohjoiseen syömään. Näiltä lämpimiltä vesiltä ei ryhävalaille löydy juurikaan syötävää. Seuraavana vuonna naaras saapuu tänne synnyttämään, sillä myöskään vihollisia täällä ei juurikaan ole. Ryhävalaan luontainen vihollinen on miekkavalas. Synnytettyään poikasen, naaras imettää poikastaan täällä, kunnes poikanen on tarpeeksi iso vaaralliseen pohjoiseen. Kesällä poikanen ja emo uivat yhdessä pohjoiseen. Seuraavana vuonna ne palaavat ja seuraa poikasen elämän traumaattisin aika. Urokset tunkevat poikasen ja emon väliin, kunnes poikanen eksyy äidistään. Poikasen on aika pärjätä yksin ja äidin muuttua taas villiksi ja vapaaksi, jotta se voi tulla uudelleen raskaaksi. 

Palataan Nimaan. Se palasi tänne viimeisen kerran 1993 vanhana valaana. Etsi sopivan poukaman kivien suojasta ja kuoli pois, siellä missä oli syntynytkin. Sen ruumis löydettiin ja luut toimitettiin tänne museoon.

Saltin pyrstö. Salt on alueen kuuluisin valas, sillä se on nähty täällä joka kesä vuodesta 1976 lähtien ja synnyttänyt 12 poikasta.

Satamassa oli melko paljon huonokuntoisia veneitä ja pari hylkyä.

Cayacoa ranta. Täällä näin länkkärinaisen paikallisten kanssa. Yhdellä paikallisista oli maski pöydällä, joten kysyin onko täällä snorklauspaikkoja. Kuulemma on molemmin puolin rantaa. Kävelin hotellille ja otin varusteet mukaan.

Hieman koralleja ja muutamia kaloja. Pidin myös korvat auki ja muutaman kerran jäin kuuntelemaan. Vesi kantaa hyvin ja lahti on täynnä valaita. Yhtä outoa ääntä enempää en kuullut. 

Mönkijäinen

Meritähtiä oli paljon

Muutaman viuhkankin näin. Matkalla rannan toiseen päähän vesi muuttui ruskeaksi. Käännyin rantaa, enkä halua tietää miksi vesi oli ruskeaa.

Rannassa jäin juttelemaan hollantilaisen naisen kanssa.

Hän oli reissanut paljon. Oli hienoa kuulla tarina esimerkiksi liftausreissusta Afrikassa ainoastaan riippumatto majoituksena. Hän oli lopulta nähnyt simpansseja ilmaiseksi, mikä oli tavoitteena. Kuulin myös, että jo ysärillä puhuttiin, että Kaakkois-Aasia on pilalla, toista se oli kasarilla, kun vain hipit olivat löytäneet paikalle. Tuli mieleen, että pitäisi itsekin olla rohkeampi. Voisi myös harkita reissua ihan vain repun kanssa. Onhan se kiva, että on esimerkiksi läppäri ja snorklausvehkeet mukana, mutta kyllä se vähän rajoittaakin.

Hollantilainen oli jo toinen jolta kuulin suunnitelmasta matkata Lappiin ja ajella moottorikelkalla ympäri kolmen maan rajapyykkiä. 

Hollantilainen kysyi olenko ajatellut mennä Bonaire saarelle, kun kerran niin paljon pidän snorklauksesta ja sukeltamisesta. Se on osa Hollantia ja kuuluisa sukelluskohde. Hän myös soitti sukulaiselleen, joka asuu viereisellä saarella ja kyseli lauttayhteyksistä, sillä suoria halpoja lentoja Bonairelle ei löytynyt. 

Palattuani hotellille avasin heti läppärin ja aloin tutkia asiaa. Bonaire osoittautui pienen tutkinnan jälkeen loistavaksi sukelluskohteeksi, mutta se oli kallis kuten olin ajatellutkin ja majoitus oli 94% varattu. Bonaire nousi kyllä jonain päivänä listalle. Huikea sukellus- ja snorklauskohdekohde, mutta vaatii sukelluskaverin, sillä sukeltaminen yksin on vaarallista ja kustannuksiakin jakamaan olisi kiva saada joku. Majoitus maksaa noin sata euroa päivässä ja tuolla näyttää olevan tapa, että sukeltajat vuokraavat auton, jolla pystyy kulkemaan sukelluspaikasta toiseen, sillä suurin osa sukelluksista on rantasukelluksia. Sukellusvarusteet ja rajoittamaton ilma maksaa noin 350€ viikossa. Hollantilainen Lupasi jeesata, jos olen menossa. Hänen sukulaisiaan asuu Curaçao saarella ja hän tuntee ihmisiä, jotka vuokraavat majoitusta. Kuka lähtee mukaan?