Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Vedenalainen Santa Cruz

Isabelan jälkeen rima oli aika korkealla snorklaamisen suhteen, myönnettäköön. 
Ensimmäisenä kävelin tänne Tortuga baylle. Kaunis ranta, mutta isot varoitustaulut virtauksista ja punaisia lippuja ympäri rantaa. En siis uskaltanut lähteä tuonne aaltojen taakse snorklaamaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Aallot näyttävät kuvassa tosi pieniltä, mutta olivat todellisuudessa aika isoja. Mukana oli vain gopro, enkä ottanut sitä pois sukelluskotelosta, joten kuvat on vähän heikkoja. 
Tämä suojaisempi ison rannan takana ollut Tortuga laguna oli varsinainen kohteeni. Olin mapsista katsonut, että paikka voisi olla oikein ottollinen snorklailuun. Näkyvyys oli kuitenkin todella heikko, vain alle metrin. Uin muutaman sata metriä ja luovutin, kun näkyvyys ei muuttunut yhtään paremmaksi. Myöhemmin kuulin, että vajaan kilometrin päässä olisi ollut selkeämpää. 

Paikallinen mies vihjaisi rannassa, että ison rannan päässä on hyvä snorklauspaikka. Se osoittautui kuitenkin vain pieneksi lammikoksi, jossa oli muutamia kaloja. Varmasti kiva pikkulapsille tai muille jotka eivät ole ennen pinnan alle katselleet, mutta minä lähdin takaisin kohti kylää.

Seuraavaksi päätin kokeilla Playa los alemanesia. Tänne oli linnuntietä paljon lyhempi matka, kuin tortugalle, mutta polkua ei ollut, joten sataman lahti piti ylittää taksi veneellä (0,8$). Paikka on saanut nimensä saksalaisista, jotka perustivat oman siirtokuntansa alueelle sata vuotta sitten. 

Heti veteen mentyäni näin vilahduksen black tip reef sharkista.

Nämä kalat olivat kaikkein yleisimpiä.
Näitäkin näkyi paljon.
Blue-barrel Parrotfish

Rauskunkin näin. 

Paljon parempi paikka, kuin Tortuga, mutta halusin löytää paremman. Seuraavana päivänä jatkoin saksalaisrannasta eteenpäin kuuluisaan Las Grietasiin. Sinne ei saanut mennä itsekseen, mutta kymmenen dollarin pääsymaksu sisälsi oppaan. Yksi porukasta halusi vain pikaisesti snorklaamaan, joten mentiin ensin sinne. Kierros sisälsi snorklausta ja maanpäällisen esittelyn.

Paikka ei ollut sellainen, kuin olin odottanut. Lammikko oli pieni ja täynnä huutavia paikallisia. Ennen kun tänne on saanut tulla vapaasti, väkeä on ollut moninkertaisesti kertoi opas. Ymmärrettävää, paikka oli kaunis.
Pinnan alla näkyvyys oli erinomainen, lohikalan näköisä kaloja näkyi paljon, muttei muuta. Kävin altaan toisessa päässä katsomassa pääsisinkö jatkamaan rauhallisemmalle alueelle, mutta vesi oli matalalla, joten eteenpäin meneminen olisi ollut turhan haastavaa. Halkeamassa oli murtovettä, joten merielämää täällä ei jokatapauksessa näkyisi. 
Nousinkin näköalapaikalle katselemaan kaunista rotkoa. 40 minuutin snorklausajan tultua täyteen jatkettiin oppaan kanssa korkeimmalle näköalapaikalle. 
Niemi jatkui kuvasta oikealle ja opas kertoi, että rotko jatkuu sinne asti. Siellä näkyi myös laituri, jonne tehdään rannikkokierroksia. Alue on tunnettu white tip sharkeista, jotka lepäävät päivisin laguunin pohjassa. Vilkaisin nopeasti, että saksalaisrannasta (vasen nuoli) olisi noin kilometri laiturille. Olin jo käynyt lähes puolessa välissä pienen saaren luona (oikea nuoli). Kysyinkin oppaalta onko alueella virtauksia ja hän sanoi, ettei juurikaan. Seuraavaksi kysyin voisinko siis uida laiturille saksalaisrannasta. Puolet ryhmästä ja opas naurahti. Kun opas ymmärsi, että olin tosissaan, hän vilkaisi repusta roikkuvia räpylöitäni ja totesi, että miksipä ei jos on hyvä uimari. Seuraavan päivän ohjelma oli sillä selvä.
Sorsia paluumatkalta
Matka saksalaisrannasta saarelle oli tuttua maastoa. Tämä takaperin hiekan alle kadonnut moreena oli selkeästi kiinnostavin matkalla näkemäni juttu. Saarelta Grietasin puolelle oli syvempää ja veneliikennettä oli hieman, joten tämän välin uin nopeasti. Hieman ennen laituria näin, kuinka puolesta välistä laituria nousi turistiryhmä veneestä maihin. 
Minä nousin laiturin päästä hieman heidän jälkeensä. Vastassa oli tämä leppoisan näköinen kaveri. Olin kuitenkin lentää takaisin veteen, kun se heilahti pystyyn ja alkoi karjua. Räpylät suojana nousin urhoollisesti laiturille ja merileijona hyppäsi veteen. Villieläimiä ei saisi häiritä, mutta tämä on sentään laituri, joten teko oli mielestäni hyväksyttävä. 
Kaunis laguuni heti laiturin toisessa päässä
White tip shark laguuni. Ehkä pohjassa olikin white tippejä, mutta näkyvyys oli niin heikko, ettei sinne nähnyt. Pinnassa näkyi välillä joitain muita noin 1,5m mittaisia haita. Todennäköisesti Galapagos haita, sillä mustaa tai valkoista en nähnyt selkäevässä. Tänne olisi kannattanut ottaa sukellussukat mukaan, sillä musta maa oli polttavan kuumaa. Onnistuinkin saamaan pienen vesikellon jalkapohjaani. paikoillaan seisoskelin räpylöiden päällä ja paluumatkan tein räpylät jalassa. Onneksi ketään ei tullut vastaan. Laguunin takana näkyi kaksi snorklausryhmää, joten seuraavaksi sinne.
Merileijona oli palannut laiturille ja taas se ilmoitti, ettei pidä minusta. Nyt se kuitenkin pysyi laiturilla ohittaessani sen ja mennessäni veteen. Snorklausryhmien alueella ei näkynyt kuin kiviä, joten palasin melko pian takaisin saksalaisrantaan. Ihan hauska retki.
Santa Cruzilta en löytänyt hyvää snorklauspaikkaa, mutta keskustan venelaituri tarjosi upean paikan merielämän tarkkailuun. Aina näkyi pieniä black tippejä ja joskus myös kilpikonnia ja cownose rauskuja. Niin ja tietenkin laiturilla köllötteli aina vähintään puolentusinaa merileijonaa. 
 

1 kommentti:

Siina kirjoitti...

Tortugaa ei voi lukea kuin kapteeni Jack Sparrow'n äänellä.