Puerto Ayora

 

Turisteja opastetulla kyläkierroksella.

Varsinkaan rennon Puerto Villamilin jälkeen Puerto Ayora ei erityisemmin miellyttänyt. Kylä oli paljon vilkkaampi, paikalliset vaikuttivat aika kyllästyneiltä turisteihin ja turisteja oli paljon. Puerto Ayora on yleisin ja monelle ainoa yöpymispaikka Galapagossaarilla. Vaikka saarten virallinen pääkaupunki on San Cristobalilla, on tämä selkeästi isoin kylä. 

Välimatkat ovat lyhyitä ja gallonan saa kahdella dollarilla. Luulen, että dieselin hinta ei täällä puhuta samalla lailla, kuin Suomessa.

Luontoa näin kylässäkin. Itseasiassa aivan majoitukseni oven takana. Näin tämän kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla hieman säikähdin, kun avasin portin ja tämä oli luiskalla. Se huomasi samalla hetkellä myös minut ja alkoi aivan käsittämättömän suurieleinen luikertelu, joka ei kuitenkaan vienyt käärmettä, kuin hyvin hitaasti eteenpäin. Toisella kerralla näin sen, kun avasin oven ja olin lähdössä kylille. Tällä kertaa se ei huomannut minua heti ja sain haettua zoomikameran. 

Näitä oli sisällä liikaa. En tiedä oliko kyseessä haitallinen vieraslaji vai harvinainen Galapagoksen öttiäinen, mutta pois huitaisin, kun tulivat tekemään lähempää tuttavuutta.

Riobambasta ostamani kahvi loppui, joten kävin etsimässä kylän isoimmasta kaupasta uutta pakettia. Ecuador on kahvimaa, mutta Galapagos ei. Valikoimista ei kuitenkaan löytynyt, kuin paikallisen farmin kahvia 9,5 dollarin hintaan. Onhan tämä jännän eksoottista, mutta kyllä se Riobamban kahvi oli parempaa. Olin kuitenkin vaihtanut jo muutama päivä sitten jääkahviin, joten siinä makueroa ei juuri huomannut.

Kahvitaidetta myytävänä. 

Tältä naiselta ostin pari paunaa tonnikalaa seitsemällä dollarilla.

Helpon ja arkisen tonnikalapastan lisäksi tuli syötyä katkarapuja monella tapaa, paistettua hampurilaisia ja tehtyä niin tulisia juustotortilloja, että ne polttivat seuraavana päivänä uudestaan. Oma keittiö oli todella mukava asia pitkästä aikaa, enkä syönyt yhtään ateriaa ravintolassa.

Satuin kysymään ohimennen Floreanan veneistä ja minut ohjattiin matkatoimistoon, jonka veneet vierailevat Floreanalla lähes päivittäin, nyt kun turisteja on taas alkanut virrata saarille lisää. Tämä oli mahtava uutinen. Saari on pieni ja vielä vähemmän vierailtu, kuin Isabela. Varaukseni loppui keskiviikkona, mutta juuri sinä päivänä ei veneitä mennyt. Harkitsin lähteväni päivää aikaisemmin, mutta kun pystyin jatkamaan varausta yhdellä päivällä (20$), päätin lähteä torstaina. Edestakainen matka kustansi 60$. Varauspalveluissa näkyi vain kalliita majoituksia, mutta matkatoimiston mies sanoi, että saarella on ainakin kolme majapaikkaa auki, josta huoneen saa 25-30 dollarilla. Mies antoi numeronsa ja pyysi ilmoittamaan päivää tai mielummin kahta aikaisemmin, milloin haluan takaisin.