La Merced

Ensimmäisenä aamuna lähdettiin katselemaan löydettäisiinkö koppia parempi huone.

Tässä yhden hotellin respa, melko vaikuttava käärmeennahka tuolla ylhäällä. Huoneen hintaa ei saatu selville, sillä henkilökuntaa ei löydetty edes naapuriputiikin rouvan avustuksella. Päädyttiin lopulta Hospedaje Casanovaan, josta saatiin huone 30 solesilla.

Ikkuna, oma kylpyhuone ja telkkari, josta näkyy jenkkifutista. Suihku on kylmä, mutta tämä ei tropiikissa haittaa (Minnalla voi olla eriävä mielipide).

Näkymä isolta yhteisparvekkeelta.

Ensimmäinen lounas. Sain alkupalan ja pääruoan samaan aikaan, joten tässä näkyy koko kattaus. Hintaa mukavasti vain 5 solesia, edellisestä turistirysästä ei löytynyt alle 10 solesilla lounasta. Jokikala oli hyvää, ruokajuoma oli hieman erikoinen, kannu kahvilta maistuvaa mehua. Ei sinänsä ihme, olemmehan Perun tärkeimmällä kahvialueella.

Kahvilla ollaan siis tietenkin käyty useampaan otteeseen, kuva vakkaripaikastamme Chanchamayo Highland Coffeeysta. Huomaa nerokas appelsiininpuristin, tuonne vain heitetään puolikas ja kone hoitaa loput.

Seuraavaksi voisin esitellä hieman toria. Tässä tuntematonta jännää kalaa.

Tässä taas viidakon apteekki, vaivoja ei ole, joten ei toimivuuttaa ei päässyt testaamaan.

Mustaa maissia.

Kuvan asusteet ovat vielä harkinnassa, mutta muuta vaatetta täältä on löytynyt hyvin. Yleensä ulkomailla shortsien ostaminen on yhtä helvettiä minulle, mistään ei löydy kokoja. Olen kuitenkin huomannut, että perulaiset ovat melko muhkuja. Tämän todisti myös vaatekauppa, shortsit löytyivät helposti ja olisi löytynyt tuumatolkulla isompiakin.

Uutta kahvipaikkaa etsiessä eksyttiin kahvintuottajan myymälään, jossa saatiin heti lasit käteen ja päästiin maistelemaan erilaisia likööreitä/esansseja.

Todettiin parhaimmiksi maitokahvi ja kaakao, joten ostettiin molempia putelit (18s/75cl) ja vetäydyttiin majapaikkamme parvekkeelle nautiskelemaan. Parin lasin jälkeen makeus alkoi tökkiä ja todettiin, että ehkä näistä kuuluisi tehdä drinkkejä, eikä juoda paljaaltaan. Yksi osa chileläistä rommia, kaksi osaa jompaa kumpaa esanssia ja 2 osaa vettä osoittautui hyväksi ratkaisuksi.

Seuraavana päivänä lähdettiin kyselemään kyytiä seuraavaan kohteeseen. Melkoisia poliisiautoja täällä. Johtuisiko järeys siitä, että olemma Perun kokaiinituotantoalueen lähellä. Kokaiinikeskus on lukemani mukaan Tingo Maria ja Tingo Mariasta Tarapotoon oleva laakso pahinta huumeparonien aluetta. Näillä alueilla oli aiemmin vallankumouksellista toimintaa, mutta nyttemmin kapinalliset ovat keskittyneet huumekauppaan ja laskeneet punalippunsa. Turistit joutuvat harvoin hankaluuksiin huumeidentuottajien kanssa. Vallankumoukselliseen aikaan bussi saatettiin pysäyttää ja pyytää luovuttamaan arvotavarat vallankumouksen hyväksi.

Oikea bussiasema löydettiin yhden erehdyksen jälkeen. Huomenna lähdetään tällä lava-autolla Puerto Bermudezin kylään. Lavalla kyyti olisi maksanut 25 solesia, mutta kun kuultiin, että lavalle tulee yhteensä kahdeksan ihmistä ja hyttiin kuskin lisäksi viisi, niin päätettiin ottaa tuplahintaiset liput hyttiin. Kyyti lähtee viideltä aamulla ja perillä ollaan lipunmyyjän mukaan kymmeneltä päivällä, LP:n mukaan matka kestää 8-10 tuntia, saa nähdä kumpi on lähempänä. Tien kunnosta kertoo paljon se, että tämä on ainoa kulkuväline, joka sitä pystyy kulkemaan.

Puerto Bermudez on tuhannen ihmisen kylä keskellä viidakkoa, joten netin tai puhelinverkon olemassaolosta ei ole tietoa. Kylässä ollaan varmaankin joulun yli, jonka jälkeen jatketaan veneellä Pucallpaan. Pucallpa on iso kaupunki, joten siellä pääsen varmaankin nettiin. Pucallpasta matkataan Iquitokseen jokiveneellä 2-5 päivää. Iquitoksesta taas luultavimmin Leticiaan 2 päivää veneessä. Toivottavasti Amazonian seikkailusta tulee hyvä ja sateet pysyvät kohtuullisina.

Jos tämä oli vuoden viimeinen päivitys, niin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!