Luosto

Joskus olen kuullut, että joku on lähtenyt käpälämäkeen. Ennen en ole tiennyt mihin hän on mennyt, mutta nyt tiedän, Pyhälle.

Hotelli pyhätunturin aamiaisella sai mahansa täyteen, mutta gastronomisia elämyksiä se ei tarjonnut. Päätimmekin sunnuntaiaamuna ajella tyhjin vatsoin Lapland hotelli luostotunturille.

Vaihtaminen kannatti, pekonia, lohta ja haukea yms yms.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään Luoston vaellusluontopolkua. Polun pituus oli vähän joka lähteessä eri. Liekkö mitattu alunperin poronkusemina ja lantalaiset sitten vääntäneet kilometreiksi.

Alkumatka tallustettiin tylsähkössä sekametsässä, jossa ruska ei ollut parhaimmillaan.

Suohon ihastuin täysin. Olen aina ollut vuorien ystävä, mutta kyllä tasainenkin voi olla kaunista.

Superkeltaista

Soiden jälkeen reitti kaartoi metsän läpi kohti Luosto tunturia.

Naavaa

Pikkulintu

Puuruska parani ylöspäin mentäessä.

Vänkkärä tunturikoivu

Katajaista

Näkyvyys oli huomattavasti edellispäivää parempi. Taustalla Pyhä.

Luoston huipulle on rakennettu jalkapallopatsas, joka toimii myös säätutkana.

Näköalatasanne.

Matkalla alaspäin. Reissu oli erittäin hyvä, kotimaassa voisi matkailla enemmänkin. Suunniteltiin paluumatkalla jo uutta ruskaretkeä ensi vuodelle...