Sangdup ja hänen vaimonsa menivät maanantaina Gangtokiin. Jos ymmärsin oikein, hautajaisten vuosipäivää viettämään. Pääsinkin kätevästi heidän kyydillään takaisin isolle kylälle.
Hungry Jack hotelli oli ollut oikein kelpoisa, joten majoituin taas sinne. Päätin olla täällä vielä kaksi yötä ja jatkaa sitten lämpimämmille ja kuivemmille alueille, vaikka Sikkimissäkin olisi riittänyt vielä näkemistä. Sateet/sumu häiritsivät ja ehkä vähän myös se, ettei joka ilta pärjännyt shortseilla (min10C max20C).
Kun iltapäiväsade taukosi, kävelin mäen päälle katsomaan Tsuklakhangin luostaria. Täältä pitäisi olla hyvät näkymät, mutta nyt sumu teki vähän erilaisen tunnelman. Rukoushetki oli juuri alkanut, joten jäin oven lähelle kuuntelemaan. Yksi nuori munkki oli menossa rukoilemaan ja vinkkasi minulle, että käy sisään vain. Temppelissä tunnelma oli maaginen. Savumaljoja heiluteltiin pitkin huonetta, välillä soitettiin torvia ja lyötiin rumpua. Suurin osa ajasta rukoiltiin niin nopeasti, että se kuulosti lähes räpiltä.
Iltapalaksi kävin maistelemassa Thukpaa (munalla 0,9€), eli tiibetiläistä nuudelisoppaa. Oikein hyvää, poikkesi aika paljon "normaalista" nuudelisopasta.
Seuraavan aamun aamiaispaikassa maalarit harrastivat luovaa tikkaiden käyttöä.
Ilma oli selkeä, joten lähdin uudestaan kukkulan päälle. Kuvassa White hall memorial. Sisätilat olivat remontin alla. Britit rakensivat tämän talon 1932 ja sen nimi ei tule väristä. Talo nimettiin Sikkimin ensimmäisen political officerin John Claude Whiten mukaan.
Kukkanäyttely. Täällä oli Dalai Lamakin vieraillut 7 vuotta sitten. Ei oltu toteutettu mitenkään hirveän hienosti, mutta intialaisia selfienottajia riitti.
Missä kukkia, siellä mehiläisiä.
Olin juuri lukenut loppuun Bernard Cornwellin Azincourtin (kannattaa lukea, jos historia ja sotiminen kiinnostaa), joten pysähdyin katselemaan jousiampujaa. Tuota olis hauska kokeilla.
Tsuklakhang selkeämmällä säällä. Rukoushetkeä ei keskipäivällä ollut, joten käveleskelin ympäriinsä ja ihailin välillä vuorimaisemia.
Tsuklakhangia sanotaan kuninkaalliseksi luostariksi, sillä Chogyalin palatsi sijaitsee aivan luostarin vieressä. Nykyään palatsi on yksityisomistuksessa, joten sinne ei ole turistilla mitään asiaa. Chogyal tarkoitti täällä kuningasta. Sikkimin viimeinen Chogyal oli Palden Thondup Namgyal, joka syntyi 1923 ja tuli Chogyaliksi 1965 hänen isänsä kuoltua. Palden ehti olla kruununprinssinä naimisissa Samyo Kushoe Sangidekin kanssa, joka oli korkea-arvoisesta Tiibetiläisestä perheestä. He ehtivät saada kolme lasta ennen Samyon kuolemaa 1957.
Kruunajaisten aikaan Palden oli naimisissa yhdysvaltalaisen Hope Cookin kanssa, jonka oli tavannut Darjeelingissa kuutta vuotta aiemmin 1959, viettäessään puolivallatonta leskimiehen elämää. 25-vuotiaasta jenkkitytöstä tuli kesälomareissun ansiosta kuningatar.
Kun Sikkimin kuningaskunta lakkautettiin kymmentä vuotta myöhemmin, pariskunta muutti kahden lapsen kanssa New Yorkiin ja integroitui niin hyvin länsimaiseen nyky-yhteiskuntaan, että erosi viisi vuotta myöhemmin. Tästä kahden vuoden päästä 1982 Palden kuoli syöpään.
Kukkulan päältä (paljon korkeampi, kuin yksikään Suomen vuorista, mutta täällä näyttää kukkulalta) ei päässyt tällä hetkellä alas "hiihtohissillä",
Joten kävelin läheisen raksan poikki näköalapolulle.
Varsinkin Suicide pointilta oli hyvät näkymät laakson rinteille.
Päästyäni takaisin tielle, kohtasin kävelykatoksessa apinoita. Nämä pienet olivat lähinnä söpöjä, mutta yksi isompi irvisteli ja teki valehyökkäyksen, en tykännyt.
Namgyal Institute of Tibetology, eli sikkimiläisen luostarikulttuurin tutkimuslaitos, mutta turistille lähinnä museo. 14. Dalai Lama muurasi peruskiven 1957. Sisällä oli patsaita, rukouslippuja, ihmisen reisiluista tehtyjä huiluja (kangling), sun muuta museotavaraa. Kuvaaminen oli kielletty.
Museon vieressä oli Chorten Gonpa luostari, joten kävin sitäkin vilkaisemassa.
Luostari oli remontissa. Täällä kaikki raskaampi kuljetetaan tuollaisella otsarepulla.
Taitava katusoittaja paluumatkalta.
Islam online..? Hyvin outo nimi, sillä vedonlyönti on yksi islamin suuria syntejä.
Takasin keskustassa. Partaani ei ole ennen veitsellä leikattu, joten kävin kokemusmielessä pyyhkäisemässä itseni siloposkiseksi (1€).
Hungry Jack hotelli oli ollut oikein kelpoisa, joten majoituin taas sinne. Päätin olla täällä vielä kaksi yötä ja jatkaa sitten lämpimämmille ja kuivemmille alueille, vaikka Sikkimissäkin olisi riittänyt vielä näkemistä. Sateet/sumu häiritsivät ja ehkä vähän myös se, ettei joka ilta pärjännyt shortseilla (min10C max20C).
Kun iltapäiväsade taukosi, kävelin mäen päälle katsomaan Tsuklakhangin luostaria. Täältä pitäisi olla hyvät näkymät, mutta nyt sumu teki vähän erilaisen tunnelman. Rukoushetki oli juuri alkanut, joten jäin oven lähelle kuuntelemaan. Yksi nuori munkki oli menossa rukoilemaan ja vinkkasi minulle, että käy sisään vain. Temppelissä tunnelma oli maaginen. Savumaljoja heiluteltiin pitkin huonetta, välillä soitettiin torvia ja lyötiin rumpua. Suurin osa ajasta rukoiltiin niin nopeasti, että se kuulosti lähes räpiltä.
Iltapalaksi kävin maistelemassa Thukpaa (munalla 0,9€), eli tiibetiläistä nuudelisoppaa. Oikein hyvää, poikkesi aika paljon "normaalista" nuudelisopasta.
Seuraavan aamun aamiaispaikassa maalarit harrastivat luovaa tikkaiden käyttöä.
Ilma oli selkeä, joten lähdin uudestaan kukkulan päälle. Kuvassa White hall memorial. Sisätilat olivat remontin alla. Britit rakensivat tämän talon 1932 ja sen nimi ei tule väristä. Talo nimettiin Sikkimin ensimmäisen political officerin John Claude Whiten mukaan.
Kukkanäyttely. Täällä oli Dalai Lamakin vieraillut 7 vuotta sitten. Ei oltu toteutettu mitenkään hirveän hienosti, mutta intialaisia selfienottajia riitti.
Missä kukkia, siellä mehiläisiä.
Olin juuri lukenut loppuun Bernard Cornwellin Azincourtin (kannattaa lukea, jos historia ja sotiminen kiinnostaa), joten pysähdyin katselemaan jousiampujaa. Tuota olis hauska kokeilla.
Tsuklakhang selkeämmällä säällä. Rukoushetkeä ei keskipäivällä ollut, joten käveleskelin ympäriinsä ja ihailin välillä vuorimaisemia.
Tsuklakhangia sanotaan kuninkaalliseksi luostariksi, sillä Chogyalin palatsi sijaitsee aivan luostarin vieressä. Nykyään palatsi on yksityisomistuksessa, joten sinne ei ole turistilla mitään asiaa. Chogyal tarkoitti täällä kuningasta. Sikkimin viimeinen Chogyal oli Palden Thondup Namgyal, joka syntyi 1923 ja tuli Chogyaliksi 1965 hänen isänsä kuoltua. Palden ehti olla kruununprinssinä naimisissa Samyo Kushoe Sangidekin kanssa, joka oli korkea-arvoisesta Tiibetiläisestä perheestä. He ehtivät saada kolme lasta ennen Samyon kuolemaa 1957.
Kruunajaisten aikaan Palden oli naimisissa yhdysvaltalaisen Hope Cookin kanssa, jonka oli tavannut Darjeelingissa kuutta vuotta aiemmin 1959, viettäessään puolivallatonta leskimiehen elämää. 25-vuotiaasta jenkkitytöstä tuli kesälomareissun ansiosta kuningatar.
Kun Sikkimin kuningaskunta lakkautettiin kymmentä vuotta myöhemmin, pariskunta muutti kahden lapsen kanssa New Yorkiin ja integroitui niin hyvin länsimaiseen nyky-yhteiskuntaan, että erosi viisi vuotta myöhemmin. Tästä kahden vuoden päästä 1982 Palden kuoli syöpään.
Kukkulan päältä (paljon korkeampi, kuin yksikään Suomen vuorista, mutta täällä näyttää kukkulalta) ei päässyt tällä hetkellä alas "hiihtohissillä",
Joten kävelin läheisen raksan poikki näköalapolulle.
Varsinkin Suicide pointilta oli hyvät näkymät laakson rinteille.
Päästyäni takaisin tielle, kohtasin kävelykatoksessa apinoita. Nämä pienet olivat lähinnä söpöjä, mutta yksi isompi irvisteli ja teki valehyökkäyksen, en tykännyt.
Namgyal Institute of Tibetology, eli sikkimiläisen luostarikulttuurin tutkimuslaitos, mutta turistille lähinnä museo. 14. Dalai Lama muurasi peruskiven 1957. Sisällä oli patsaita, rukouslippuja, ihmisen reisiluista tehtyjä huiluja (kangling), sun muuta museotavaraa. Kuvaaminen oli kielletty.
Museon vieressä oli Chorten Gonpa luostari, joten kävin sitäkin vilkaisemassa.
Luostari oli remontissa. Täällä kaikki raskaampi kuljetetaan tuollaisella otsarepulla.
Taitava katusoittaja paluumatkalta.
Islam online..? Hyvin outo nimi, sillä vedonlyönti on yksi islamin suuria syntejä.
Takasin keskustassa. Partaani ei ole ennen veitsellä leikattu, joten kävin kokemusmielessä pyyhkäisemässä itseni siloposkiseksi (1€).
2 kommenttia:
On se niin kovin rankkaa, kun ei voi shortseja pitää.
Mää oisin ottanu kans NIIN MONTA selfietä tuola kukkien keskellä.
Näin tuon siloposkikuvan joku aika sitte, mutta oumaigaad onhan se vieläki outo! Tuonko mallinen sun nassu on.
:D Ei tule montaa kuvaa tuolla tyylillä, liian alaston olo ilman partaa.
Lähetä kommentti