Matkalla Quitoon koitin katsella Cotopaxi vuorta, muttei siitä näkynyt kuin juuri. Cotopaxi on Mayonin ja Fujin kaltainen, erittäin kaunis tulivuori. Mutta ottaen huomioon kauden, olin jo nähnyt aika paljon upeita maisemia, joten sai olla tyytyväinen.
Quitoon saavuttaessa näin metron sisäänkäynnin. Mahtavaa täälläkö olisi sellainen. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, metro avataan vasta loppuvuodesta, ajattelinkin ottaa taksin. Sitten ryhdistäydyin. Mikä ihmeen taksilla ajelija minusta on tullut. Matkaa on toistakymmentä kilometriä ja kai nyt näin isossa kaupungissa on julkinen liikenne kunnossa ilman metroakin.
Kyllä oli. Tavallisten bussien lisäksi täällä oli pitkien bussien "ratikkalinja". Samantyyppinen, kuin ainakin aikoinaan Jakartassa. Näillä pitkillä busseilla on omat kaistansa ja selkeät asemat. Matka linja-autoasemalta Mariscal Sucreen maksoi 0,35$.
Mariscal on Quiton toinen turistialue vanhan kaupungin lisäksi ja täältä löytyy halpaa majoitusta. Vertailtuani matkalla eri hotelleja, päätin talsia ensimmäisenä Galapagos hostellille. Sinnehän olen täältä Quitosta lentämässä. Hostellilla oli tietenkin myös matkatoimisto, mutta he joutuivat pettymään, kun kerroin suunnitelleeni itsenäisen saarihyppelyn, heidän kysyessän olenko kiinnostunut maa- vai risteilykierroksesta. Heikohkon Galapagoksen kartan sain sisäänkirjautuessa ja jos tarvin mitään apua suunnittelussa, heiltä voi kysyä.
Huone maksoi 15$ ja jos olisin vähintään 3 yötä 13$/yö. Hinta sisälsi hintaan nähden hyvän aamiaisen. Paahtoleipää, muna, kahvi ja hedelmiä.Jos uskoisin enteisiin, niin tässä olisi hyvä sellainen.
Huoneeseeni oli oma sisäänkäynti ja seinänaapurina ruokasali. Sai rauhassa tuulettaa Suomen maaleja. Pihan erotti kadusta korkea aita ja aina kun halusi portista sisään, piti painaa ovikelloa.
Löysin kahteen asti auki olevan urheilubaarinkin, mutta kun kysyin, että näyttävätkö he olympialaisia ja jääkiekkoa, sain vastaukseksi vain tyhjän katseen.
Opiskelemaan Venäjälle tai Ukrainaan? Koulutuskonsultaatiotoimisto Venäjän suurlähetystöä vastapäätä.Katutaidetta maski-aikakaudelta.
Galapagossaarille päästäkseen pitää käydä nokankaivuussa. Netissä oli vähän ristiriitaista tietoa, joten kävelin turisti-infoon kyselemään tämän hetken tilanteesta. He kertoivat, että minun pitää käydä PCR-testissä. Koska oli lauantai ja lentoni olisi tiistaina, voisin käydä testissä saman tien. Ajelinkin pitkällä bussilla infon suosittelemaan ECUAamerican klinikalle. Testi maksoi 45 dollaria ja negatiivinen tulos kilahti sähköpostiin jo puolilta öin.
Vanhan kaupungin kierroksen aloitin kauppahallista. Vaikka oli sunnuntai valikoimaa oli hyvin tarjolla. Sikajuhlat olivat taas mielessä leijonien olympiakullan kunniaksi. Ilmeisesti kokonaisten sikojen kulttuuri oli kuitenkin jäänyt etelään.Päädyin syömään corvinaa ja cevicheä. Corvina oli todella herkullinen ja mehukas, vaikka kuvassa ei näytäkkään niin hyvältä. Myös ceviche oli todella hyvää. Miksi ihmeessä syön missään muualla, kuin kauppahalleissa.
Sankarileijona
Plaza Grandella oli paljon väkeä. Soittokunta soitti ja presidentin linnan käytävällä marssittiin. Ehkä täälläkin juhlistettiin Leijonien olympiakultaa?
Palattuani aukiolle näin taas väkeä kerääntyneenä presidentin linnan edustalle. Kyse ei ollutkaan leijonajuhlista, vaan jonkin arabin valtiollisesta vierailusta.
Pönötysjuhlallisuuksien jälkeen arabit ja ilmeisesti Ecuadorin presidentti siirtyivät mustiin autoihin ja poistuivat paikalta. Ensimmäisen auton vierellä juoksi turvamiehiä puvut päällä. Ihan jenkkityyliin.
Hämähäkkimies on kova juttu näinä aikoina.
Tuo kirkko näytti mielenkiintoiselta, sinne seuraavaksi.
En ymmärtänyt.
Komea oli kirkko läheltäkin.
Kirkon torneihin pääsi kiipeämään, kun maksoi 3$ sisäänpääsymaksun. Kellon koneisto ei ollut kovin monimutkainen, mutta silti rikki.
Tuli mieleen Pariisin Notre Dame. Basilica del Voto Nacionalia alettiin rakentaa 1887 ja teknisesti rakentaminen on edelleen kesken. Paikallisen uskomuksen mukaan maailma loppuu, kun kirkko rakennetaan valmiiksi.
Quiton vanhakaupunki.
4 kommenttia:
Lentokentällä tuli luettua kerran elämässä sivustolta, että Mariscal on kuin Khao San Road. Monenlaista häsläriä liikkeellä ja paljon reppureissaajia. Omat kokemukset olivat todella erilaiset. Kukaan ei tarjonnut matkaa yhtään minnekkään ja alue oli melko hiljainen. Yhtään ihmistä en nähnyt rinkka selässä.
Kerranki kannatti lukea myöhässä. Ukraina-Venäjä -mainos, sota alkoi tästä kahden päivän päästä.
Hämppiksen
No se lähti liian aikaisin. Piti sanoa että hämppiksen kaveri on Pahatar.
Niin ja jos kääntäjään on uskominen, niin tuo maalaus on joku kannanotto kadonneista ihmisistä.
Lähetä kommentti