Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

lauantai 15. marraskuuta 2014

Tupizan ympäristö

Sunnuntai-iltapäivänä lähdettiin junarataa pitkin kohti pohjoista, päämääränä n. 3km päässä oleva Palala. Täältä pääsisi junalla seuraavaan kohteeseemme Uyuniin, mutta perillä oltaisiin keskellä yötä. Palalaan ei ollut tienviittoja, mutta yhden matkatoimiston neuvoilla löydettiin kuivunut joenuoma ja lopulta myös Palala.


Kaktuksia oli paljon, kuten myös piikkipensaita, tuntui, että joka kasvissa on piikkejä. Pilvet olivat uhkaavia, muttei onneksi saatu, kuin pieni kuuro niskaamme.

Kiipesin kanjonia jonkin verran ylöspäin ihailemaan maisemia, todella hienoja kallioita. Minna jäi puoleen väliin odottamaan ja oli siellä nähnyt pari kolibria.

Härät tauolla

Hieman ennen Tupizaa, nähtiin tämä kuorma-auto. Epätodellinen fiilis nähdä täällä suomalaisen firman auto. Ovat ilmeiseti pitäneet kylttiä niin hienona, etteivät ole poistaneet. Kyljestä löytyi myös ohjeet suomeksi mistä löytyy palosammutin. Kuormatila oli puolillaan vesimeloneja.

Tämä kaveri piti erittäin tunnepitoista puhetta terveystuotteistaan. Näitä käyttämällä joku nainen oli elänyt yli 100-vuotiaaksi, Jeesuskaan ei elänyt kuin 40-vuotiaaksi hän toitotti.

Tältä naiselta ostin lasillisen porkkanamehua.

Harvinaista herkkua täällä, paistettua kalaa (30b), pieni savunaromi lisäsi herkullista makua.

Seuraavana päivänä piti lähteä katsomaan kaupungin eteläpuolta, mutta olin saanut vatsataudin, joten seuraavista parista päivästä ei ole paljoa kerrottavaa. Breaking Bad on hyvä sarja ja johdan edelleen E-Amerikan 500 mestaruussarjaa 18-12.

Havaintokuva, kuinka ottaa aito kuva reissutilanteesta ilman, että kamera häiritsee kohdetta.

Keskiviikkona selkä oli kipeä makaamisesta ja maha sen verran parempi, että lähdettiin katsomaan etelän maisemat.

Matkalla tämä lauma vuohia tuli luoksemme sellaista vauhtia, että mietimme jo, että onko niillä joku hätänä. Tyytyväisenä jäivät kuitenkin syömään pensaita.

Puerta de Diablo, oli ensimmäinen nähtävyys. Tämä reitti ei ollut kovin selkeä, mutta se, että tänne tehdään paljon hevosretkiä auttoi, seurattiin vain lantakasoja. Kertaalleen mentiin vikaan, mutta pari paikallista poikaa auttoi meidät takaisin oikealle tielle.

Diablon varjossa oli hyvä levätä hetki ja ihailla maisemia.

Melkoinen kaktusrykelmä.

Valle de Los Machos.

Perillä Canon del Incassa, joka ei ollut yhtä hieno, kuin pohjoisen Palala, nähtiin reissun ensimmäinen elävä käärme.

Kapean kallion päällä tähystämässä.

Palattuamme kaupunkiin hotellin nainen pyysi meidät promokuviin, tässä Minna esittämässä respaa.

Viimeisenä Tupiza-iltana käytiin ostamassa seuraavalle aamulle liput Uyuniin (50b/hlö) ja palkittiin itsemme isolla ja hintavalla pizzalla (78b). Hinta oli kova, mutta niin oli makukin hyvä, pääsi lähelle italialaisia pizzoja.

6 kommenttia:

Siina kirjoitti...

Melkosen kokosia viipaleita, kun hoksas Minnan mittatikkuna.

mutteri kirjoitti...

Puerta de Diablo. Ovatko nuo jonkun linnakkeen seiniä vai mitä kummaa. Kokonaisuutena kyllä lännenleffat ja meksikolaisrosvoja vastaan taistelut tulevat elävinä mieleen. Pikkusen kyllä eroa alkumatkan putouskuviien maisemiin. Kävin niitä eilen kattomassa, kun kaipasin jotain piristystä työhuoneeni ilmotustaululle. Mitä kalan lisukkeina oikein on, sitruunansiemeniä ehkä kalan päällä, mutta muut?

Tuukka kirjoitti...

Oli kyllä kommeita Siina ja noita oli jatkuvasti jokapuolella.

Mutteri ihan luonnon muovaamia nuo on. Kovempi aines on jäänyt pystyyn, kun ympäristö on kulunut pois veikkaisin, Vesa vois tietää paremmin :)

Länkkärifiiliksien takia tänne juuri tultiin, eli täytti meidänkin mielestä odotukset ja jopa ylitti ne, kun kaupunkikin oli niin kiva. Meilläkin on työpöydän taustakuvana putouskuva.

Kalan päälle oli puristettu sitruunaa, lisäksi oli kuoripottua ja maissia, pikkukulhossa on chilikastiketta.

Vesa kirjoitti...

Joo Tuukka on ihan oikeassa tuossa, todennäkösesti seo jonki sorti kvartsipitoinen hiekkakivi mikä on ollu alunperin vaakatasossa kerroksena ja sittemmin kääntyny pystyyn ku mannerlaatta on liikkunu.

Tuuli kuluttaa hienompirakeisen aineksen nopiaampaa kuin karkean joten karkeammat tai kovemmat kerrokset jää helposti tuollai jos olosuhteet ovat oikeat.

mutteri kirjoitti...

Jukrat, on tuo luonto ihmeellinen, kiitos Tuukka ja Vesa. Käärmeestä vielä, onko ton "niskakarvat" pystyssä?

Tuukka kirjoitti...

Rauhalliselta käärme ainakin vaikutti, ei liikkunut lainkaan sinä aikana mitä oltiin tuossa.