Santa Ana

Perquinista lähdettiin kohti läntistä Salvadoria. Pääkaupunki San Salvadorin lähellä olevat mayarauniot kiinnostivat, mutta vaikka San Salvador tippuikin murhapääkaupunkien Top-10:stä ei se silti kiinnostanut yöpymispaikkana. Tutkinkin siis karttaa ja raunioiden vieressä oleva San Juan Opico osoittautui 75 000 ihmisen kaupungiksi. Vaikka kaupungista ei löytynyt juuri mitään tietoa, sen kokoisesta kaupungista löytyy kokemuksiemme mukaan hotelli. Sinne siis.

Perquinista päästiin San Migueliin tutulla bussilla ja asemalla vaihdettiin vahingossa San Salvadorin superspecialbussiin (4$/hlö).

Erikoisbussi tarkoitti normibussia (parannusta toki oli chickenbussiin verrattuna). Vähän harmitti, kun lähes tyhjään bussiin oli muka kiire, mutta 10m matkan jälkeen se jäi odottamaan lisää väkeä, mietittiin, että olisiko chickenbussilla päässyt nopeammin... Vartin odotuksen jälkeen bussi kuitenkin täyttyi riittävästi ja päästiin liikkeelle. San Salvadorissa piti vaihtaa asemaa, mikä onnistui helpoiten taksilla (6$), viisi kertaa halvempi bussi ei houkuttanut rinkkojen kanssa. Taksikuski oli erittäin mukava ja ystävällinen, kuten useat ihmiset Salvadorissa. Väki tuntuu olevan jakautuneinta mitä ollaan tällä reissulla nähty. Puolet on sosiaalisia ja ystävällisiä, mutta toinen puoli näyttää pahasti masentuneelta ja pieni osa tästä jopa vihamieliseltä. Väenpaljous, väkivalta ja syrjäytyminen ovat varmaankin selitys tälle.

Taksikuski osoitti meille oikean bussin Opicoon, joka oli juuri lähdössä (0,5$/hlö). Päästyämme Opicoon oltiin ilahtuneita, kaupunki vaikutti todella viihtyisältä, varsinkin grafiittien peittämään ja ankean oloiseen San Salvadoriin verrattuna. Hotelleja ei kuitenkaan näkynyt, joten Minna kävi kysymässä kahvilasta, missä täällä olisi hotelli. Vastaus oli, ettei täällä ole majoitusta lainkaan, hieman epäuskoisina katseltiin vielä hieman ympärillemme, mutta uskottiin lopulta ja hypättiin San Salvadorin bussiin, jolla pääsisimme risteykseen, josta pääsee Santa Anaan, El Salvadorin toiseksi suurimpaan kaupunkiin.

Santa Ana löytyy Lonely Planetistakin, joten täältä löydettiin helposti majapaikka, Livingstone hotelli.

Vaikka hotellia kuvailtiin todella yksinkertaiseksi LP:ssa, oli se pitkään aikaan paras hintalaatusuhteeltaan, tämä huone kustansi vain 10$. Hieman paremman huoneen olisi saanut telkkarilla 15 dollarilla. Päädyttyämme kuitenkin tähän, paikan erittäin ystävällinen mies roudasi meille telkkarin toisesta huoneesta. Minna testailee kuvassa hotellin wifiä, joka toimi oikein hyvin.

Hyvä ettei tullut pyssy mukaan...

Kaupunkikierroksella piti käydä kahvilla, onhan Santa Ana on El Salvadorin kahvikaupunki. Hyvää oli vaikka saatiinkin pannunpohjat (0,5$/kuppi).

Kaupungin goottilaistyylinen katedraali oli hyvin kaunis. Täältä löytyi myös Latinalaisessa-Amerikassa harvinainen moskeija.

Kaupunginteatteri, jossa olisi esitetty seuraavana päivänä punahilkkaa.

Kaupungin pieni vapaudenpatsas.

Vapaudenpuistosta löytyi ruletti, jota testattiin. 50 sentillä sai asettaa 5 panosta ja päävoitto oli 20$, yhden napsauksen päähän jäi 3$... :(

Voi pientä lumiukkoparkaa.

Yksi kaupungin monista markettialueista. Täältä löysin erittäin herkullista kassavamuusihässäkkää pussissa (0,5$).

Ei 7 vuotista vaaleaa Flor de Cañaa pitänyt olla olemassa...

Nyt ei kuitenkaan enää oltu Nicaraguassa, joten päätin kokeilla Salvadorilaista vodkaa (2,25$). Sen verran hyvää, ettei noita limuja olisi tarvinnut. Kola oli kuitenkin hyvän Coca-Colamaista, poiketen täten normihalpiskolista. Ehkä salvadorilaiset ovat saaneet vohkittua maailman tarkimmin suojellun reseptin...

Seuraavassa päivityksessä niistä Mayaraunioista.