Kaziranga national park - Keskiosan safari

Täällä järjestetään jeeppi- ja norsusafareita. Lueskelin hieman norsuilla ratsastamisesta. Selvisi, että norsuilla on sellainen luusto, että vaikka ihminen on norsuun verrattuna pieni, jo yksikin ihminen norsun päällä voi vahingoittaa eläintä. Norsuilla ratsastaminen on enemmän ok, jos yksi ratsasta ratsastaa norsun pään takana. Kysyin montako turistia lastataan norsun päälle ja sain vastaukseksi 3-4, riippuen norsun koosta. Päätin näisen tietojen pohjalta skipata norsulla ratsastamisen ja mennä jeeppiajelulle.

Hotellillani ei ollut jeepin jakajia, joten kävelin jeeppikyytien järjestykojulle, kyselemään, josko sieltä löytyisi seuraa. Jonkin aikaa odotettuani saapui intialainen pari, jotka jakoivat mielellään jeeppin. Minulle tuli maksettavaa kaikkiaan 20€, intialainen pari maksoi yhteensä saman verran, sillä heidän puistomaksunsa oli huomattavasti pienempi.

Melko pian puistoon päästyämme nähtiin ensimmäiset sarvikuonot. Täällä asustaa nykyään 2400 intiansarvikuonoa, tämä tarkoittaa 2/3 koko intiansarvikuonopopulaatiosta maailmassa. Laji on edelleen vaarantunut, mutta suojelu on ollut menestystarina. 1908 täällä oli vain 12 intiansarvikuonoa ja laji oli häviämässä. Tuohon aikaan brittiupseerit ammuskelivat sarvikuonoja harrastuksenaan, mutta nykyään vaarana on salametsästys. Varsinkin kiinalaiset idiootit maksavat hurjia summia sarvesta, jolla uskovat olevan ties mitä voimia. Salametsästykseen reagoidaan täällä rajusti, salametsästäjät ammutaan. BBC:n tietojen mukaan täällä ammuttiin 50 salametsästäjää 2014-2016. Samalla aikavälillä sarvikuonoja ammuttiin 62.

Peuroja näkyi paljon.

Loistava oppaamme/kuskimme osasi nimetä kaikki linnutkin, mutta päähän eivät nimet tarttuneet.

Norsun selkään kiipeämistorniin oli merkitty tulvaennätykset. Puisto on suljettuna suuren osan vuodesta juuri monsuunitulvien takia.

Kotkia

Alun jälkeen emme nähneet enää kovin montaa sarvikuonoa. Joko piti zoomata täydellä teholla, kuten tässä kuvassa. (50X)

Tai sitten sarvikuonot lymyilivät pitkässä elefanttiruohossa. Täällä on maailman suurin tiikeritiheys, mutta ruohon ansiosta havainnot ovat melko harvinaisia. Opas kertoi nähneensä viime viikolla emon kahden pennun kanssa. Täällä tiikerit eivät metsästä ihmisiä, kuten Sunderbanssilla.

Mekin näimme jäljet.

Ja tiikerinraapimapuun

Puut kukkivat kauniisti.

Sorsalintuja

Pitkänokka

Hetki mietettiin norsun kanssa kummalla on väistämisvelvollisuus, lopulta norsu luovutti ja paineli viidakkoon.

Kilpikonnia. Täällä nähtiin myös komeasti kuinka kuningaskalastaja saalistaa. Lintu räpytti korkealla ilmassa paikoillaan ja tarkkaili vettä, tehden yhtäkkiä syöksyn veteen. Saalistakin näytti tulevan.

Keisarisarvinokkapariskunta. Oli soidinaika, joten uros syötti naarasta.

Lisää norsuja.

Villisika ja peura

Sarvikuono

Villit vesipuhvelit ovat melko harvinaisia, täällä niitä on.

En ole ennen nähnyt tämän väristä kuningaskalastajaa.

Safariporukkamme. Tyttö kirjoittaa ruokablogia osoitteessa https://northeastfoodblog.wordpress.com/