Sundarbans national park osa2

Seuraavana aamuna ajeltiin pienessä sumussa kansallispuiston toimistolle, jossa saatiin luvat kuntoon ja opas mukaan.

Palmumehun myyjiä. Shakila kertoi, että tämä kannattaa juoda tuoreena, alkaa helposti käydä ja muuttuu happamaksi. Kerroin, että olen tainnut sitä versiota maistaakin. Hyvää oli tuoreenakin.

Kovin paljoa ei näkynyt eläimiä, joitain lintuja ja muutama apina. Vettä ja mangrovemetsää riitti.

Istuskelin keulassa ja kyttäilin tarkasti kaikkia pikku-uomia, jos siellä jotain näkyisi. Ymmärsin pian, että eihän tämä ole mikään jokialue, vaan suisto, jonka vesi on suolaista. Eläimet eivät siis hengaile rannoilla juomassa.

Kanssamatkustajilta sain ihan hyviä vinkkejä jatkomatkalle. Sikkimistä vuorineen innostuin jo kovasti, mutta myöhemmin luin varoitteluja äärimmäisestä säästä talvella. Lämpötila saattaa öisin laskea pakkasen puolelle. Tämän saattaisin vielä kestää, mutta sitten luin, että siellä on sumuistakin tähän aikaan vuodesta. Ei taida olla matkan arvoinen.

Krokotiili! Joka sukelsi lehestyessämme sitä.

Pari pysähdystä tehtiin tällaisille aidatuille paikoille, jossa oli näköalatorni.

Tämän alueen tiikerihavainnot. Toisen paikan taulussa oli vain kaksi merkintää tältä vuodelta.

Tarkkailualue oli raivattu

Vanhoja tiikerin jälkiä.

Mutaotuksia.

Matka jatkuu

Kotka

Isoja lintuja.

Lisää krokoja, nyt saatiin kunnon havainto. Vähän murisivatkin toisilleen.

Kirjoittelin Lonely Planettiin vinkkejä ylös ja jätin sen sitten pöydälle. Kapteenin apumieskin kiinostui.

Äiti ja vauva

Toisesta näköalatornista nähtiin iso lisko.

Lintuja, apinoita ja pari peuraakin.

Kaikki muut olivat vain yhden yön reissulla, joten minä sain päivän lopuksi veneen kokonaan itselleni.

Joen elämää.

Päivän aikana kuljettu reitti.

Ilta päättyi kauniiseen auringonlaskuun. Taustalla kuului musiikkia kylän juhlista. Yöksi minulle oli pedattu peti tuonne veneeseen.